maanantai 4. helmikuuta 2019

Olen yleensä talvi-ihminen mutta nyt sais kyllä jo tuo lumen tulo loppua x( x(
On ihan tuskaa yrittää varsinkin aamuisin kävellä töihin kun joutuu tarpoon jyrkän ylämäen puoli jalkaa lumessa x(
Ja lääkärin ainoa ratkaisu mun 2 viikkoa kestäneeseen niska-/pääkipuun on Burana Geeli :( Turhauttavaa..... 

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

YLE: "Haluan kuolla, jotta kipu loppuu" – lue karmeat tarinat siitä, miten kipua hoidetaan Suomessa

https://yle.fi/uutiset/3-8037333


Useissa kommenteissa nostetaan esiin myös hoitohenkilökunnan ikävä asenne kipupotilaita kohtaan.

Valitettavasti aika usein saa ruinata lääkkeitä tai kipupiikkejä. Sinua katsotaan kuin halpaa makkaraa päivystyksessä, kun kontaat selkä tulessa ovesta sisään ja pyydät avuksi kipupiikkiä. Morfiinia pihtailtiin hävyttömästi. Oli kovakin pelko, että 85-vuotias ehkä viikon elävä muuttuu narkkariksi.

Pahinta on, ettei lääkäri usko. Milloin syytetään epäsuoraan narkkariksi tai jopa kehdataan todeta, että joku toinen ihminen samanlaisilla rakenteellisilla vaurioilla ei tarvitse edes särkylääkettä. Näin on useampikin tk-lääkäri möläyttänyt.

Kärsin kovasta kroonisesta kivusta. En pystynyt syömään, nukkumaan, elämään. Koska olen nuori, ei minua otettu vakavasti ja kipujani katsottiin luulotautina. Moni lääkäri näki minut narkkarina, koska tiesin heti "kunnon" opioidien nimet.

On ollut ongelmia saada terveyskeskuksen lääkärit käsittämään, että vika on selässä eikä korvien välissä. Ei riitä, että jatkuva kipu saa uupumaan, kuormaa lisää alituinen tappelu näiden puoskarien kanssa.

 Juuri pari päivää sitten kävelin klo 21-0:30 ympäri kämppää tuskissani, kun olin päivällä unohtanut ottaa opioidilääkkeeni selästä jalkaan säteilevään hermosärkyyn. Paikallaan ei voinut olla hetkeäkään, koska silloin särky äityy kestämättömäksi.

 Lääkäri on sanonut, että kivun kanssa pitää vaan oppia elämään. Pah. Minä haluan kuolla, jotta ei olisi kipuja. Eutanasiaa tässä välillä toivoo. Kipu syö sisältä, polttaa kaiken pois. Ihan kaiken.

 Ihan sama meneekö sinne hautaan riippuvaisena vai ei-riippuvaisena, hauta on kaikille samanlainen.




Jep.. tässä elämä pähkinäkuoressa..



perjantai 1. helmikuuta 2019

Vittumainen työviikko takana. Kipua, väsymystä, epätoivoa, ahdistusta.. Paskaa tulee taas niskaan vaikka kuinka yrittää kivuista huolimatta ehtiä kaiken tekeen. Onneksi muutama hauskakin tapahtuma sentään tähän työviikkoon.

Jalkapohjiin hain apteekista liuosta joka apteekkarin mukaan piti olla hellävarainen aine känsien poistoon. Ohjeen mukaan laitoin mutta tismalleen sama tulos kuin laastarien kanssa. Eli iho känsän ympäriltä kuoriutuu pois ja känsä vain on paikoillaan. Ja on niin kipeitä ettei yhtään pysty raspaan tai edes koskeen. Mutta kohta ei pysty käveleenkään enää :P Epätoivoinen olo.. Nykytilassa ei kestäis yhtään ylimääräistä kipua..

 Kesä alkaa oleen lusittu, mikä sopii mulle vallan mainiosti. Syksy on suosikki vuodenaika 💓💓💓