Au jatkuu

Kuka tietää että mitä hittoa tekisin öisin noille jaloille. Herään nykyään taas harva se yö siihen että on kamalat hermosäryt jaloissa ja raavin niitä unissani niin että veri lentää :P Ja olen leikannu kynnet niin lyhyiksi kuin saan. Yritin laittaa löysät housut mutta ei ne estäny raapimista ja tiukempia taas en voi pitää kun pahentaa kipuja. :(

Illoiksi sentään sain vähän tekemistä kun hankin pitkän tauon jälkeen uusia kirjoja. Dorothy L.Sayers on mulle uusi tuttavuus vaikkei ole mikään tuntematon kirjailija ja vielä samalta aikakaudelta kuin suosikkini Agatha Christie. Kirjakauppiaani tätä minulle suosittele joten otin riskillä 3 kirjaa kokeiluun :P Totta kai vanhimmat painokset mitä löytyi :P

DIY: Pöllö-viltti

Ihana 💓

https://www.ravelry.com/patterns/library/bulky--quick-hooded-owl-blanket

Au Au Au

Raskas viikko. Vaikka vasta keskiviikko menossa. 3 päivää ollu taas migreeniaurat. Eilen illalla alkoi päänsärky ja oksentelu. Koko yö oli sitä. Nyt on edelleen päänsärky ja silmät on oudot, ja jotenkin pitäis valmistautua iltavuoroon x( x( Alan oleen entistä varmempi siitä että aivoissa täytyy olla jotain vikaa. Migreenikohtaukset ei ollu näin pahoja edes silloin kun ne teini-iässä ekan kerran alkoi ja silloin mua vietiin päivystykseen useamman kerran.

Ja kuin sattumalta tällä viikolla sain myös pitkästä aikaa täyslaidallisen syytöksiä siitä kuinka mun kivut (lähinnä selän/lonkan) ei voi olla todellisia ja kuinka esitän vain kipuja saadakseni huomiota. Eli toisinsanottuna kärsin ilmeisesti munchausenin syndroomasta.

En ymmärrä minkä takia mun väitetään hakevan huomiota vaikka ainoat kanavat joissa valitan kivuista on tää blogi ja oma päiväkirja. Koska nää on mun kanavat käsitellä niitä. En edes facebookissa enää kirjoita mitään selästä koska sain jatkuvasti vittuilua siellä. Olen myös eristänyt itseni melkein kaikista sosiaalisista kohtaamisista lähimmäisten kanssa jotta en vahingossakaan ärsytä ketään kivuillani. Enkä todellakaan mene mielelläni lääkäriin tai juokse siellä vapaaehtoisesti.
Silti ilmeisesti elän säälillä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%BCnchhausenin_oireyhtym%C3%A4
  
Münchhausenin oireyhtymä on psyykkinen sairaus, josta kärsivät teeskentelevät sairastavansa tauteja saadakseen huomiota ja hoitoa.
Taudista kärsivä saattaa teeskennellä jonkin sairauden oireita ja/tai aiheuttaa itse vammoja tai oireita. Sairaala- tai lääkärihoitoon pääsy tuottaa potilaalle mielihyvää mutta on ongelmallista hoitajille; saattaa kestää pitkäänkin ennen kuin potilaan todetaan olevan terve.

Makea iltapala smoothie

* Pari kourallista pinaattia
* 2 persimonia
* Mango
* Maitoa

Sunnuntai Taide

I do not own any of these pictures!!

Kivut lisääntyy, masennus lisääntyy ja nyt voin lisätä jehovan todistajille vilauttelun onnettomien sattumusten listaan. Sen siitä saa kun täytyy kipujen takia pitää liian isoja ja löysiä vaatteita. Ja sitten ne kriittisellä hetkellä valahtaa pois päältä :P Aiemmin olen vilauttanut postinkantajalle ja ikkunanasentajalle. No onneksi Jehovat ei varmaan sen takia halunnut kauaa jutella. Oli muuten ensimmäinen kerta yli 5 vuoteen kun ne oven takana kävi.

Tämä viikonloppu menee työhakemuksia täytellessä. En kestä ajatusta että joulun jälkeen tipun taas tyhjän päälle. Parasta olisi tietysti päästä heti toiseen työpaikkaan mutta ainakin olis elin tärkeää päästä nopeasti johonkin. Vaikka sitten pätkätyöhön koska sen tietää että mitä kauemmin olen työttömänä sitä vaikeampi on taas saada itseään mihinkään. Esimiestä kävin tällä viikolla tapaamassa ja hänenkin kanssaan juteltiin tulevasta ja kyllä hänkin vielä yrittää löytää mulle paikkaa nykyisestä organisaatiosta.

IL: Minnalla kymmeniä diagnooseja: ”Olen kuin potkupallo, jota lääkärit potkivat toisilleen. Maalia ei tule”

Helppo samaistua 😢

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711232200556112_u0.shtml

Minna oli elämänsä kunnossa viime syksyyn saakka. Reilu vuosi sitten vireään naiseen iski selittämätön voimattomuus. Lokakuussa 2016 Minna joutui sairaalaan huimauskohtauksen vuoksi. Vähitellen oireita tuli lisää. Raajoihin ilmaantui halvaustuntemuksia, iholle tuntohäiriöitä, kasvot puutuivat ja tasapaino katosi.
- Vuoden aikana olen käynyt läpi 12 erillistä tutkimusjaksoa paikallisessa keskussairaalassa. Ensin epäiltiin pitkittynyttä flunssaa, sitten paniikkihäiriötä, TIA-kohtausta, verenpainetautia, sydänsairautta ja jännityspäänsärkyä. Lopulta minulla arveltiin olevan joku psyykkinen häiriö tai sairaus, Minna kertoo.


Minna kokee olevansa terveydenhuoltojärjestelmän uhri. Hän vertaa itseään jalkapalloon, jota neuvottomat lääkärit potkivat toinen toisilleen. Pallo pyörii, mutta kukaan kentällä olevista lääkäreistä ei kykene ratkaisemaan peliä maalipotkulla.
- Vuosi on ollut uuvuttavaa juoksemista luukulta toiselle. Olen haahuillut sairaalan käytävillä lääkärin luota toiselle, välillä on pitänyt hakea vauhtia yksityiseltä puolelta.
Minnan mukaan hänen elämänsä on vuodessa muuttunut totaalisesti. Ahkeruus on hiipunut ja arki on typistynyt vastaanottojen, tutkimusten ja tutkimustulosten odottamiseen.
- Toisinaan tuntuu, että minulle on keksitty kaikki muut taudit paitsi väärät sääret ja keripukki.


Minnasta tuntuu, etteivät lääkärit kuuntele häntä. Hän kokee, ettei hoitohenkilökunta kunnioita potilaan omia havaintoja ja kokemuksia. Minnan mukaan lääkärit eivät keskity yhdistelemään kuulemiaan yksityiskohtia kokonaiskuvaksi potilaan terveydentilasta.
- Tyypilliset oireet ja sairaudet osataan varmasti hoitaa. Ongelmia ilmaantuu, kun kaikki ei menekään tutun kaavan mukaan. Ei osata tai viitsitä yhdistellä asioita, jotta kokonaisuus alkaisi hahmottua.
Minna kokee, ettei kukaan lääkäreistä ole missään hoidon vaiheessa ollut perillä kokonaisuudesta. Lääkärit vaihtuvat ja vastuu lopputuloksesta jää potilaalle itselleen.
- Onhan se kohtuutonta, että sairauden keskellä pitäisi maallikkona ymmärtää lääketiedettä. Olisi löydettävä sairaus ja hoito siihen.
Minnan mukaan karmeinta on kuitata potilas henkisesti häiriintyneeksi, sen sijaan että etsittäisiin todellinen syy moninaisiin vaivoihin.
- Olin kauhuissani, kun minut ohjattiin psykiatriselle vastaanotolle. On nöyryyttävää, kun saa hullun leiman fyysisten oireiden perusteella.

IL: Kun kissa puraisee, syynä voi olla hellyysaggressio - tästä on kyse

http://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/201711222200550998_pt.shtml

Silität ja rapsuttelet ystävällistä kissaa, kun se yhtäkkiä ja varoittamatta tikkaa hampaansa käteesi. Hämmennyt ja mietit, onko kissa arvaamaton ja aggressiivinen. Hämmennys lisääntyy, kun kissa tulee välikohtauksen jälkeen puskemaan ja hakemaan hellyyttä.
Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry valistaa kissatietoiskussaan Facebookissa, että tällaista käytöstä kutsutaan hellyysaggressioksi.
Sillä kissa ilmaisee, että nyt riittää.
Ennen hampaiden käyttämistä kissa on saattanut vaivihkaisin elein viestittää, että "hellyysmittari" alkaa tulla täyteen. Eleet ovat voineet olla niin pieniä ja ihminen niin tottumaton havaitsemaan niitä, että vihjeet ovat jääneet huomaamatta.
- Hellyysaggressio syntyy, kun hellyysmittari pomppaa taivaisiin ja kissa ei käytännössä tiedä, miten siihen reagoida, Pesu ry kirjoittaa.
- Tätä tapahtuu myös kissojen välisissä suhteissa - oletteko huomanneet kahden kissan pesevän toisiaan, ja sitten toisen häntä alkaa liikkua ärtyneesti? Jos hetki jatkuu, niin toinen usein antaa toiselle tassusta tai jopa puree. Myös kissojenvälisessä viestinnässä siis viestien tulkinta voi mennä huti!

Hellyysaggresiota voi ehkäistä opettelemalla tulkitsemaan kissan eleitä.
Pesu ry mainitsee kissan käyttämistä eleistä muun muassa korvien taaksepäin taivutuksen, hännänpään heiluttamisen, silmien mustuaisten laajenemisen, asennonvaihdon ja poispäin tassuttamisen.
- Jotkut kissat myös työntävät ärsytyksen kohdetta pehmeällä tassulla taaksepäin, hännän lyödessä lattiaan.
Kissojen käyttämät eleet ja niiden selkeys vaihtelevat kissakohtaisesti ja myös sietämisen rajat ovat erilaisia eri yksilöillä. Pesu ry:n mukaan erityisesti orpopennuilla esiintyy hellyysaggressiota. Tosin niillä kyse on usein leikkiinkutsusta ja siitä, että ne eivät ole oppineet viestimään kissojen kielellä.
- Tällöin yksi ratkaisu on vaikka kiljahtaa korkealta. Pennut ja emo opettavat usein toisiaan juuri tällä tavalla, eli kun leikki menee liian rajuksi, toinen rääkäisee ja leikki loppuu (yleensä) siihen.

Masennus

Masennus ja henkinen väsymys on taas nostamassa päätään. Itkuherkkyys matalalla ja kauhea ahdistunut olotila. Tuttua olotilaa vaikka viimeisestä pahasta masennusjaksosta on jonkin verran aikaa. Töissä olo helpotti aika pitkään mutta nyt ei enää sekään. Tai voi olla että masennusta lisää se että työsopimus loppuu jouluun eikä jatkosta tietoa :( :(  Muutenkin on taas kovat kivut ja yksinäistä ja Iinesta ikävä jne.
Ainoa mikä auttaa on musiikki 🎵

Kirja minusta

Tänä viikonloppuna tuli viimein tuo tilaamani kirja minusta-kirja. Olen jo vuosia puhunut että olisi joskus hauska kirjoittaa vähän niinkuin oma elämänkerrallinen kirja kaikista vastoinkäymisistä mitä olen elämässä kokenut ja niistä surkuhupaisista väännöistä esim. kelan ja työkkärin kanssa, ja mitä olen joutunut kestään lääkärien toimesta jne. Olen kyllä ajatellut että saman asian voisi ajaa kun julkaisis noin mun 20 päiväkirjaa :D :D Mutta niissä voi olla vähän liian rankkojakin juttuja.
Joka tapauksessa tilasin tämän kirjan kun kaveri sanoi että siitä voisi olla hyötyä elämänkerran kirjoittamisessa koska siinä on syvällisiä kysymyksiä aina lapsuudesta vanhuuteen asti. Olen kerennyt vasta vähän sitä silmäileen mutta täytyy myöntää että aika mielenkiintoiselta vaikuttaa. Rupes jo aivoissa raksuttaan.
Tuskin koskaan mitään oikeasti saan kirjoitettua. Mutta ehkä itselle jonkinlaisena terapiana voisi toimia :P

https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirja-minusta---300-kysymysta-jotka-auttavat-sinua-kirjoittamaan-oman-elamasi-tarinan-9789186907143

Kirja minusta - 300 kysymystä jotka auttavat sinua kirjoittamaan oman elämäsi tarina.

 

Sunnuntai Taide

I do not own any of these pictures!!

IS: Jättitutkimuksen tulos: Koiran omistaminen laskee sinkkujen kuolemanriskiä 33 prosentilla

https://www.is.fi/terveys/art-2000005455256.html

– Koiran omistavien sinkkujen kuolemanriski laski 33 prosenttia ja sydänkohtausten riski 11 prosenttia verrattuna niihin, joilla ei ollut koiraa yksi tutkimukseen osallistunut tutkija, Mwenya Mubanga yliopistosta kertoo.

DIY: Söpöjä pipoja

https://www.whistleandivy.com/2017/10/plaid-woodland-animal-hats.html

Ruoka: Lämmittävä Papumuhennos

* 1 sipuli
* 2 valkosipulinkynttä
* ½ paprika
* 1tlk valkoisia papuja
* ½ tlk tomaattimurskaa
* ½ Kasvisliemikuutio

- Kuullota vähän aikaa silputtua sipulia, valkosipulin kynsiä ja paloiteltua paprikaa¨
- Lisää muut aineet ja lämmittele noin 5 minuuttia

KK: Introverttien krapula ei ole pelkkää tarua

http://kohokohta.com/uutiset/introverttien-krapula-ei-ole-pelkkaa-tarua-tarkista-karsitko-siita-itse/

Kun olin pieni, oli minulla tapana piiloutua pitkiksi ajoiksi huoneeni suojaan perhejuhlien aikana. Äitini usein tuomitsikin minut antisosiaaliseksi.

Vaikka nykyään rakastankin juhlimista, poikkean välillä vessaan rauhoittumaan ja vetämään henkeä. En myöskään ikinä suunnittele yli päivän mittaisia reissuja tai illanviettoja, sillä en kestäisi niin pitkää aikaa muiden ihmisten seurassa.
Olenkin aina ajatellut olevani hieman outo.

Ajatukseni kuitenkin muuttuivat, kun huomasin nyökkäileväni lukiessani artikkelia, joka käsitteli “introverttien krapulaa”.
Artikkelissa kirjailija ja tutkija Shawna Carter kirjoittaa seuraavaa:
“Introverteilla on rajallinen määrä energiaa käytettävissään sosiaalisiin tilanteisiin verrattuna ekstrovertteihin. Kun nämä energiavarastot loppuvat, introvertit siirtyvät vaiheesta ”olen ihan okei” vaiheeseen ”en todellakaan ole okei”. Introvertin krapula onkin yksinkertaisesti kuvailtuna liiasta sosiaalisesta kanssakäymisestä johtuva sisäänpäin vetäytyminen.”

Introvertin krapulalle on löydetty myös tieteellisiä selityksiä.
Erään tutkimuksen mukaan introverteilla on jo valmiiksi runsaasti hermostollista aktiivisuutta heidän aivoissaan, minkä takia he ovat erittäin herkkiä ulkoisille ärsykkeille. Ekstroverteillä asia on juuri päinvastoin. Tästä syystä introvertit voivat tuntea itsensä ylistimuloiduiksi. Tällöin syntyy myös tarve kuoreen vetäytymiselle.
Herkät ihmiset kärsivät myös todennäköisemmin hermostuneisuudesta ja masennuksesta.
Carter opastaakin, että “ainoa lääke introvertin krapulaan on eristäytyminen.”
Eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä, koska se ei ole millään tavalla outoa.

Tätä päivää voi kuvailla vain yhdellä sanalla. AU.
Iso piikki lonkkaan ei tunnu mukavalta. Taisi muutama kyynel tulla. Mutta nyt se onneksi ohi. Ja huomenna pääsee takas töihin :P :P
Onneksi sentään Reiska-robotti-imuri päätti tänään lähteä käyntiin vain 5 minuutin tappelun jälkeen. Niin ei tarvinnu edes yhtenä päivänä tuntea morkkista siitä että lattiat on täynnä karvoja ja kissanhiekkaa :P

Uusi lampunvarjostin makuuhuoneeseen a´la mamma

Kissa olis valmiina kassissa lähteen vaikka mammalle vähän lomaileen.

Sunnuntai Taide

I do not own any of these pictures!!

IS: Ainoa muisto rakkaasta – näin kuolleiden kanssa kuvattiin 200 vuotta sitten

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005438445.html

Kuolleiden valokuvaaminen oli yleistä 1800-luvulla sekä Suomessa että ulkomailla. Usein kuolema pyrittiin häivyttämään, joten kuvasta ei ole helppo nähdä, onko ihminen vainaja.

Ensinäkemältä kuva on kaunis valokuva vauvasta, joka nukkuu. Lapsi makaa rauhallisesti tyynyllä valkeat vaatteet yllään. Utuisuus korostaa vaikutelmaa pehmeästä, onnellisesta unimaailmasta.

Kuvaan liitetty teksti kuitenkin kertoo valitettavan tosiasian: vauva on kuvassa kuolleena. Kuva on Daniel Nyblinin valokuva-ateljeen kokoelmista ja vuodelta 1877.

Toisin kuin nykyaikana, 1800-luvulla valokuvaus oli kallista. Oman kameran käyttö ei ollut mahdollista, joten ainoat vaihtoehdot olivat käydä valokuvaajan ateljeessa tai kutsua ammattikuvaaja kotiin. Ihmisistä ei otettu kovinkaan monta kuvaa hänen elinaikanaan.

Joskus kuvaa ei ehditty ottaa elinaikana ollenkaan. Silti haluttiin, että rakkaan ihmisen olemus säilyy muistissa.

– Varsinkin pienten lasten kohdalla post mortem -kuva oli usein ainoa kuva, joka hänestä saatiin. Lapsikuolleisuus oli suurta, kertoo Helsingin kaupunginmuseon tutkija Satu Savia.

Kuvat kuolleista auttoivat paitsi muistelemaan mennyttä omaista, myös käsittelemään kuolemaa, joka oli kaikkialla läsnä 1800-luvulla. Ihmiset elivät keskimäärin vain 35–40-vuotiaiksi, ja taudit kuten tuberkuloosi, hinkuyskä ja keuhkokuume johtivat yleensä kuolemaan. Ihminen kuoli yleensä kotona, ja omaiset pesivät ja pukivat hänet hautaamista varten. 

 Usein kuolema on häivytetty kuvasta, jotta se toimisi muotokuvamaisena muistona yksilöstä. Pyrittiin aikaansaamaan vaikutelma rauhasta ja levosta, vain ikiuneen nukahtaneesta ihmisestä. Samalla luotiin toivoa uudelleen heräämisestä tuonpuoleisessa. 

 
– Kuoleman romantisointi oli eräänlainen selviytymiskeino. Elämän rajallisuus ei tuntunut niin pelottavalta, Savia sanoo.

Muun muassa yhdysvaltalaisista lähteistä löytyy useita esimerkkejä siitä, että aina kuvasta ei pelkästään häivytetty kuolemaa. Sen sijaan kuva saatettiin toteuttaa niin, että ihminen vaikuttaa olevan siinä vielä elossa.


Lisää kuvia: https://fi.pinterest.com/msmarchhare/victorian-post-mortem-photography/?lp=true

Ruoka: Nachopelti

Superhelppo ja nopea. Ja täytteeksi voi laittaa oman maun mukaan käytännössä mitä vaan.

- Nacholastuja

- Salsakastiketta
- Kuullotettua punasipulia
- Mustapapuja
- Creme Fraichea
- Mozzarella-raastetta

200 asteiseen uuniin lämpeneen noin 10 minuutiksi

Sisustus: Sekalaisia

Viikonloppu!!!

Tämä oli juuri ongelma lääkärissä :P
"Olen elänyt kroonisen, vaikean kivun kanssa niin kauan etten enää löydä sille vertailukohtaa kipumittarissa".

Edes toisella meistä on ollut kivaa tänä viikonloppuna 😔 Eikä pelkästään sotkemisen muodossa.. Se on keksiny uuden kivan leikin sillallaan. Kuinka pitkän matkan pystyy kurottautuun ja tarraan mun tukkaan kiinni 😼
Ihan kuin ei muuten olis jo tarpeeks kipuja.

Mistä tietää että on hermokipuja.. Esim. siitä kun jalat näyttää aamulla herätessä tältä..

Sunnuntai Taide

I do not own any of these pictures!!