Pikku Piru

Summary

Eilen tuli väsähdettyä ihan totaalisesti kun kävin jälkitarkastuksessa ja sen jälkeen vielä ostoksilla ja sitten kestitsin kaksi vieraserää :P Kirurgin tapaaminen sujui hyvin. Olin vähän pettynyt että joudun pitään tota muoviplinttiä vielä pari viikkoa. Mutta haavat on siistit ja paraneminen sujuu hyvin. Ostoksilla ei ollut kauhean mukavaa kun pikkuhiljaa rupeaa tekeen mieli kaikkea mitä en pysty syömään. Kuten ruisleipää :( :( Mutta toisaalta on ihan kiva kokeilla uusia ruokia ja reseptejä. Löysin netistä toisen saman läpi käyneen henkilön ja sain häneltä paljon mielenkiintoisia ruokavinkkejä :)
Paras kaveri kävi poikiensa kanssa eilen ekaa kertaa kylässä mun leikkauksen jälkeen. Ja toivat yllätyslahjana ihanan pehmeät fleece-housut ja yhtä pehmeän neuleen. Ihania oli molemmat <3 Kissakin tykkää ;)

Sain kirurgilta luvan ruveta jumppaan leukaa että saisin sen auki kun on oikojan aika parin viikon päästä. Olen nyt ruvennut myös kokeileen vähän kiinteämmän ruoan syömistä. Siis pehmeää sen täytyy olla vielä monta viikkoa mutta en soseuta enää ihan mössöksi vaan yritän saada syötyä pieniä paloja. Eikä se oikeastaan ole kovin vaikeaa, puhdistus sen sijaan on ollut helvettiä. Huuhtelen vieläkin suu- ja vichyvedellä muutaman kerran päivässä. Etupuolelta olen saanut myös hellästi harjattua hampaita. Mutta taakse en ole päässyt. En millään saa hammasharjaa ujutettua sinne. Sitten tänään kaupassa yhtäkkiä välähti että onhan olemassa pienempiäkin harjoja. Ostin vauvojen hammasharjan joka on vielä sopivan pehmeäkin kun suu on niin herkkä, haavainen ja kipeä. Ostin myös lasten tahnaa kun nuo omat tahnat "polttaa" tota haavaista suuta.

Ruoka: Peruna-Jauhelihamunakas

* 300g jauhelihaa
* 400g peruna-purjosekoitusta
* 4 munaa
* 1dl maitoa
* suolaa, pippuria

- Ruskista jauheliha
- Lisää peruna-purjo ja paista välillä sekoitellen n. 10 minuuttia
- Mausta
- Sekoita keskenään maito ja munat
- Kaada jauheliha-peruna-purjo seoksen päälle. Älä sekoita!
- Anna hyytyä, mieluiten kannen alla, n. 5 minuuttia

Puff

Tänään on ollut välillä täysin kivuton päivä. Mutta aamulla tuntui kuin naama olisi turvonnut lisää. Otin vertauskuvat ja niiden mukaan se olisi kuitenkin vähän laskenut tai ainakin siirtynyt. Mutta kyllä edelleen turvottaa. Ja mustelmat on tummunu. Oli mukavaa mennä ihmisten ilmoille kun näytän siltä että mua olis vedetty turpaan :P
Huomenna on aika kirurgille ja toivon että se ottaa ton muovi-plintin pois suusta. Alussa tykkäsin siitä kun se loi vähän turvallisemman tunteen suuhun kun siellä on tollainen "muotti" pitämässä purentaa ja hampaita ojennuksessa. Mutta nyt olen täysin sitä täynnä. Se on tiellä kun yritän syödä ja vielä enemmän kun yritän puhdistaa hampaita. Joten se saisi nyt lähteä.
Vaa´alla kävin tänään ja paino on pudonnu leikkauspäivästä 5 kiloa. Mutta ei enää pariin päivään ole lisää pudonnut. Vaikka tiedän ettei tässä tilassa saisi pudottaa painoa niin silti olisin toivonut että vähän enemmän olisi tippunut. Mutta hyvä tuokin. Kohta varmaan pääsee kunnolla taas liikkuun.
Kissalla on ollut taas kiireinen päivä. Paljon energiaa. Mun räkäpapereita on kiva heitellä pitkin lattioita ja sitten vielä pieniä niitä :P :P Voisi Lila tulla taas väsyttään sen muutamaksi päiväksi ;)

Vertailua

Pientä muutosta viikossa..

Eka viikko takana

Tasan viikko leikkauksesta. Vähän menty eteenpäin. Ja paranee huomattavasti perjantaina kun saan ton muoviplintin helkkariin suusta. Kipujen suhteen olen päässyt vähällä. Kova turvotus tietysti aiheuttaa vähän epämukavan olon mutta kyllä senkin nyt kestää. Suun saa sen verran auki että pikkulusikalla saa pieniä annoksia pehmeää ruokaa suuhun. Eli ei tarvi enää onneksi pelkällä nesteellä mennä. Nenä on edelleen aika tukkonen ja välillä tulee vähän verta mutta niitä hirveitä nenäverenvuotoja ei ole enää ollut. Puhuun pystyy päivä päivältä pikkiriikkisen paremmin. Oikealle puolelle on palannut tunto, vasemmalle ei. Mutta vielä ei kirurgin mukaan kannata siitä huolestua.
Paino on pudonnu 4 kiloa vaikkei vieläkään jaksa hirveästi liikkua. Pieniä kävelylenkkejä teen mutta nekin laittaa vielä vähän puuskuttaan.

Väsynyt

Tänään on vähän väsyneempi päivä kuin eilen. Mutta ei mikään huono olo ole. Olen joutunut vaan ottaa särkylääkettä lisää kun särky on ruvennu paheneen sitä mukaa kun oikealle puolelle on ruvennu palaan tunto. Vasen puoli on edelleen sama :(
Kävin tänään ekaa kertaa kaupassa ja vaikka kauppaan ei ole pitkä matka niin kyllä väsähdin ihan täysin. Kotimatkalla joutu jo vähän haukkoon henkeä. Ja vähän aikaa joutu sohvalla lataan akkuja. Kyllä se kunto todella äkkiä romahtaa ihan täysin. Olen kuitenkin nyt pari päivää saanut syötyä mielestäni ainakin ihan hyvin. Paino ei ainakaan ole enää laskenut. Normaalisti tietysti sais laskea mutta tässä tilassa se tekee hallaa.
Ei se syötävän "löytäminen" ole onneksi ollut ihan niin vaikeaa kun pelkäsin. Tietysti on vasta yksi viikko mennyt eli voi tässä 6 viikon aikana vielä mieli muuttua mutta ainakin vielä on löytynyt hyvää syötävää.
- Puuroja on paljon kaikenlaisia hyviä
- Keitot käy oikeastaan kaikki kun vaan soseuttaa
- Lihaperunasose oli todella hyvää, lisäsin vaan vähän vettä että sais sen entistä juoksevammaks. Huomenna kokeilen kiusausta soseena.
- Yogurtteja, vanukkaita, rahkoja, kiisseleitä... Niitä löytyy paljon erilaisia.
- Smoothieita, marjasoseita, vihanneksia soseutettuna... niinikään saa paljon erilaisia
- Jäätelöt, Pirtelöt..
- Pehmeitä juustoja (raejuusto, kotijuusto)

Se ravitsemushoitaja joka mun luona kävi ennen kotoutusta niin sano että periaatteessahan vaikka pizzan voi soseuttaa tehosekoittimessa :P Mutta sitä en ole ainakaan vielä tehnyt.

Turvotus on edelleen aika kovaa. Ja tänään huomasin että ensimmäiset mustelmat on nyt vasta ruvennu tekeen tuloaan. Nenän molemmin puolin on mustelmat. Ja samoin jostain syystä oikean silmän alla :P Eli juuri niissä paikoissa joita en oikein saisi huivin alle piiloon. En onneksi kamalasti saanut katseita kaupassa. Vaikka tietysti tunne oli että kaikki tuijottaa. Kassa vähän katso pitkään kun puhuin niin vaikeasti. 

Särkyä

Tänään on sitten vihdoin alkanut leuoissa kipuilu. Ei ainakaan onneksi vielä mitään sietämätöntä särkyä mutta oikealla puolella aina välillä joku kohta rupee särkeen ja välillä pistelee. Rupeaa varmaan tunto palaan. Vasen puoli on kyllä vieläkin ihan koomassa :( :(
Kipujen lisäksi myös ruokahalu on palannut tänään. Leikkauksen jälkeen on ollut vaikea syödä mutta ruokahalukin on kyllä ollut ihan kadoksissa. Syöminen on ollut sellaista mekaanista pakkopullaa kun yrittänyt saada kroppaan tarpeeksi energiaa. Mutta tänään on ollut ihan oikeasti nälkä, ja todella kova sellainen. Olen syönyt 2 annosta jauhelihakeittoa soseutettuna ja yhden annoksen pinaattikeittoa muussatun kananmunan kanssa. Sen lisäksi olen juonut yhden pullon marja-smoothieta ja syönyt yhden piltti hedelmäsosepurkin vaniljajätskin kanssa :P Mitään isojahan noi annokset ei ole kun syöminen on niin työlästä ettei jaksa hirveästi yrittää pujottaa hampaiden pienestä raosta. Mutta lääkäri ja ravintoterapeutti molemmat sano että paljon saa ja pitää syödä vaikken kuntoile kun parantuessaan kroppa polttaa hirveästi energiaa ja jos sitä ei ole niin rupeaa kajoon lihaksiin.

Kissa on vieläkin todella väsynyt. Oli raskas viikonloppu kun joutu painiin mamman koiran kanssa. Mutta kyllä se tänään vähän jo juoksi laser-valon perässä. Siitä on tullut niin pullukka että pakko yrittää saada siihen vähän liikettä. Varsinkin nyt kun se kastroitiin ja on muutenkin vaarassa ruveta lihoon vielä lisää.

Soittolista Maanantaille

Operaatio (Leuka)

Sairaalassa tehtiin ensimmäisenä alkutarkistus. Verensokeri oli hyvä, samoin ruumiinlämpö. Syke ja verenpaine olivat vähän koholla mutta se laitettiin jännityksen piikkiin.

Leikkaukseen haettiin ajallaan. Kävelin itse saliin. Tietojen tarkistuksen jälkeen annettiin nukutusaine ja taju lähti saman tien.

Leikkaus kesti 5 tuntia.

Seuraava muistikuva on heräämöstä kun pyydettiin heiluttaan käsiä. Mutta sen jälkeen meni taas taju. Olin edelleen heräämössä kun heräsin seuraavan kerran. Ensimmäisenä näin kun Iines-koira olisi maannut vieressäni ja yritin kurottaa sitä kohti. Mutta sitten hoitaja otti kädestä kiinni ja käski maata ihan rauhassa kun he laittaa ekg-läpykät. Paineet ja syke oli noussu liian korkealle joten tutkittiin asiaa. Mutta mitään ei löytynyt. Makoilin vielä jonkin aikaa heräämössä ja sain kipupumpun kun he katsoivat että olen tarpeeksi hereillä painaan itse kipulääkettä.

Sitten tuli hoitaja hakemaan osastolle. Ensimmäinen ilta ja yö meni aika koomassa. Muistikuvia on sieltä täältä. Kipuja ei kyllä onneksi ollut.

Seuraavana aamuna yritin ensimmäisen kerran imeä pillillä vähän mehua mutta toivotonta oli. Tuli myös kutsu suupolille jonne kävelin itse sairaala-apulaisen kanssa. Kirurgi poisti suusta imurit ja tarkisti haavat. Oli todella tyytyväinen. Hampaat on hyvin linjassa, haavat siistit, ei vuotoa.

Muuten päivä meni väsyneesti ja vähän masentuneesti kun olisin halunnut jo kotiin. Onneksi vierustoveri oli todella mukava ja jutteli vaikken itse pystynyt sanomaan kuin sanan pari. Myös kipupumppu otettiin pois ja ruvettiin antamaan Buranaa & Panadolia tabletteina. Antibiootista sain allergisenreaktion mutta se korjaantui onneksi äkkiä.

Toisena yönä alkoi nenäverenvuoto. Koko sänky oli täynnä verta kun oikein syöksyi verta nenästä. Mutta on normaalia kun on operoitu niin läheltä nenää ja nenästäkin on menty sisään.

Seuraavana aamuna kävelin taas suupolille jossa nyt tapasin toisen tutumman kirurgin. Hän oli myös todella tyytyväinen. Tuntokyky leuassa on jopa parempi kuin toivottua. Molemmat lääkärit sanoivat että olen hyvin pirteä, melkein kivuton ja toipuminen on alkanut niin hyvin että voin lähteä kotiin.

Osastolla olo ei kyllä ollut minun juttuni. Hoitajista osa oli todella ihania ja auttavaisia. Varsinkin he 2 jotka olivat mun kanssa ekan illan ja yön. He olivat mun vierellä koko ajan katsomassa että kaikki on hyvin ja laittamassa minua parempaan asentoon jne. Muutama tympeäkin ja jopa vähän vihamielisen oloinenkin hoitaja mahtui kyllä mukaan. Mutta mitään hirvittäviä muistoja ei osastosta ole. Paikallaan makaaminen vieraassa paikassa ei vain ole mun juttu. Kyllä kotona paremmin rentoutuu ja paranee.

Kotiutuessa olo oli todella väsynyt mutta myös helpottunut. Kipuja ei ole ollut muuta kuin vähän öisin. Turvotus on koko ajan ollut kovaa ja se aiheuttaa paineen tuntua kasvoille mikä taas aiheuttaa herkästi huimausta ja huonoa oloa. Suu ei 3 ekana päivänä auennut kuin pikkiriikkisen. Ruoka täytyi imeä nesteenä. Nyt aukeaa sen verran että pikkulusikalla saa pieniä annoksia suuhun. Suussa oleva muovinen plintti vain vähän vaikeuttaa syömistä, varsinkin kun kaikki ruoka menee sinne väliin eikä sitä saa pirullakaan sieltä pois. Hampaita ei pysty peseen. Vichy-vedellä ja suuhuuhteella huuhtelen suuta muutaman kerran päivässä. Nenästä ei vuoda verta enää kuin tippoja mutta muuten nenä on edelleen tukossa. Ihme kyllä mustelmia ei ole kasvoissa. 

 

Olo paranee

Olo paranee, joskin hitaasti. Syön vieläkin liian vähän kulutukseen nähden mikä aiheuttaa hirveetä väsymystä. Mutta pikkuhiljaa alkaa ruokahalukin palaan ja pikkulusikalla saa jo soseruokaa suuhun niin ei tarvi pelkällä nesteellä pärjätä.
Kipuja oli ensimmäisen kerran viime yönä, mutta Buranalla meni ihan hyvin vielä ohi, mutta voi olla että rupeaa tunto palaan ja sitä myötä tuleen lisää kipuja.
Oikealle puolelle on tuntokin palannu jo hieman, vasen puoli tulee vielä perässä. Turvotuskin on voimakkaampaa vasemmalla :P Vielä ei tietenkään voi sanoa mitään että onko pysyviä vaurioita vai paraneeko. Voi mennä vuosikin ennenkuin rupeaa oleen leuat kunnossa.
Pystyssä jaksaa tosiaan olla mutta vain pieniä aikoja. Sitten rupeaa heikottaan sen verran että täytyy mennä makoileen. Verta ei ole nenästä tullut niin paljoa kuin parina ekana päivänä mutta muuten on röörit tukossa.
Mutta toivon mukaan päivä kerrallaan vähän paranisi että olisi pian kunnossa ja pääsisi käveleen kun tää paikallaan olo ei tee hyvää selälle ja lonkalle.

Taide Sunnuntai

I do not own any of these pictures!!!!

Kotona

Leikkaus on ohi, eilen iltapäivällä pääsin kotio.
Vielä on vähän heikko olo. Ei kauheasti jaksa olla kerralla pystyssä.
Mutta muuten on ihan ok. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen on alkanut ilman takapakkia. Kipuja ei kauheasti ole, enemmän häiritsee tukkoinen ja vertavuotava nenä, ja naaman turvotus. Ja tietysti se että syöminen on todella hankalaa.
Kirjoitan tarkemman sepustuksen itse leikkauksesta myöhemmin.
Tällä hetkellä yritän vain päästä päiväjärjestykseen kiinni :P

Jännitys tiivistyy

Mutta tällä hetkellä jännittää enemmän se pääsenkö ylipäätään leikkaukseen eikä leikkaus itsessään. Mun pahin pelko on uhitellu tämän aamun. Eli se että tulen kipeäksi juuri ennen leikkausta.
Aamulla herätessä oli vähän kökkö olo. Mittasin heti kuumeen ja oli hieman päälle 37 astetta. Olin tietysti heti shokissa että nyt se pahin tapahtuu. Nyt olen pitkin aamupäivää mittaillu kuumetta (mikä ei tietenkään auta kun stressi ja jännityskin voi sitä nostaa) ja vetäny vitamiineja ja juonut vettä. Mitään selvää flunssa oiretta ei ole. Nenä on hieman tukossa mutta se on ollu tukossa koko talven. Kuume pyörii siinä 36.9 - 37,4 välillä :P :P
Minä en oikeasti tiedä mitä teen jos leikkaus peruuntuu flunssan takia.
En kestä tätä odotusrumbaa enää toistamiseen x( x(
Kaikki peukalot pystyyn että tämä on vain jotain aamulämpöilyä tai jännityslämpöilyä eikä merkki siitä että sairaus iskemässä.

DIY: Huivi

Aika söpö :)

http://www.fabartdiy.com/diy-knit-pfeilraupe-scarf-arrow-caterpillar/

Epäonnea

Stressiä lisää vielä näin pari päivää ennen leikkausta :P :P Tietokone ja kännykkä on molemmat hajoamassa. Eikä kumpaakaan ole varaa uusia. Tietokone leviää minä hetkenä hyvänsä. Kännykkä kirjaimellisesti pamahti tänään. Yhtäkkiä vaan meni pimeäksi enkä tahtonut saada päälle. Kaveri sitten kyläillessään jotain sen kanssa räpelsi ja sai sen päälle. Mutta yhtään ei tiedä koska pimenee uudestaan :( Tietysti tarttee just nyt sitten tätäkin stressata.
Tänään olen vähän ruvennut valmistautuun keskiviikon koitokseen. Olen vähän laittanut omaa ja kissan kassia valmiiksi. Kissa siis menee kai ainakin pariksi päiväksi mammalle hoitoon. Olen myös siivoillu kaappeja niin ettei kotio tullessa ole heti kamala määrä herkkuja nenän edessä kun ei saa syödä kuin soseita :P Ja voin myöntää että olen myös tehnyt valmisteluja siltä varalta jos en tulekaan enää koskaan takaisin. Vaikken sinne kuoleen lähden niin realistina kaikki mahdollisuudet täytyy ottaa huomioon. Iso leikkaus kuitenkin.

Niin ja hyvää ystävänpäivää!! Itse en koko päivää muistanut kun kaverit tuli kylään :P Mutta onneksi oli sentään jotain hätävara-tarjottavaa.
Ja muutenhan päivä menee parhaan kamun eli kissan kanssa :P Inkkua vaan on taas tänään kova ikävä. Niinku aina kun näen sen kuvan facebookin muistot-osiossa :P

Taide Sunnuntai

I do not own any of these pictures!!

Musiikkia Perjantaille

Lähenee

Leikkaus sen kun lähenee.. Eilen juttelin puhelimessa vuodeosaston hoitajan kanssa valmistautumisesta ja leikkausaamusta. Tänään kävin laitatuttamassa leikkauskoukut rautoihin. Ja nyt pitäisi sitten olla kaikki valmistelut tehty. Ja seuraava askel on keskiviikon leikkaus. Saisi tulla nopeaan. Odottaminen on pahinta. Ja lonkan kivut on helvetillisen korkealla :( :(

Kissakin aiheuttaa mulle taas lisästressiä. Tai oikeastaan se on Iines joka mut traumatisoi niin että huolestun kaikesta mahdollisesta pienestäkin eläimen terveyteen liittyvästä epäkohdasta. Se on toipunut kastroinnista hyvin. Ainakin käytös on ihan normaalia, on pirteä, leikkisä ja syö normaalisti. Enää ei niin kamalasti nuole takapäätä mutta vähän kyllä aina välillä. Ja se on ehkä hieman punoittava, mutta mun mielestäni haava on kiinni eikä sieltä ainakaan valu mitään. Mutta totta kai stressaan heti kun tulee mieleen Inkun viimeiset viikot ja kuinka jatkuvasti katselin sen peräpäätä että valuuko mätää :P :P

Kiirettä pitää

Kiirettä pitää leikkaukseen valmistautuessa. No 80% ajasta menee panikoimiseen ja loput valmistautumiseen. Eilen vietiin kissa kastroitavaksi ja rokotettavaksi että saa sen pois päiväjärjestyksestä. Leikkaus meni hyvin mutta kissa oli ihan tokkurassa loppupäivän. Nyt on muuten normaali mutta saan koko ajan kieltää sitä nuolemasta takapäätään. Voi olla että joudun vielä hakeen sille kaulurin vaikka lääkäri sano että kissat ei yleensä välitä haavoista/tikeistä.
Tänään kävin itse taas verikokeissa ja samalla otettiin nielusta ja nenästä viljelyt. Menin eri paikkaan kun viimeksi ja täällä oli selvästi heti erilainen ote. Kun multa on todella vaikea saada verta. Nytkin 2 ihmistä yritti ja vaikeuksia oli mutta otteet oli ronskimpia ja toinen hoitaja oli varmaan tottunut "vaikeisiin" potilaisiin koska oli valmis kokeileen vähän oudommistakin paikoista verikokeen ottamista. Loppujen lopuksi sai käsivarresta läheltä rannetta. Löytyi pienen pieni suoni joka tiputti yhden tipan kerrallaan mutta saatiin juuri ja juuri sen verran kun tarvitaan :P Hoitajat vielä kiitteli luojaa siitä että en kammoa neuloja tai verta kun täytyy pistää useaan kertaan normaalia isommalla neulalla ja vielä kaivella.
Inhottavampia ne viljelyt oli. Varsinkin nielu. Eikä nenäkään mukavalta tuntunut :P Mutta onneksi nuo on nyt poissa päiväjärjestyksestä.
Kävin sitten aikana kuluksi vielä kiertelemässä Tampereen keskustaa kun niin harvoin tulee nykyisin siellä pyörittyä. Ei se mihinkään kyllä muuttunut ole.

Sunnuntai Taide

I do not own any of these pictures!!

Kissalle ruokaa

Pelko pahenee, kivut samoin.
Onneksi tänään sai vähän muuta ajateltavaa kun mamma tuli käymään. Käytiin postista hakemassa mamman koiralleen tilaama koirankoppi ja kissa sai samalla kasan tölkkiruokia, pari pussia kuivanappuloita ja ruoka-alustan :) Ei ruoka lopu kissalta ihan heti. Vaikka kissa ei todellakaan ole nälkiintyneen näköinen. Olen ihan varma että kun vien kissan leikattavaksi maanantaina niin eläinlääkäri sanoo että se on liian lihava. Mutta minä en mielestäni syötä sitä liikaa. Se kyllä varastelee :P :P

Kaksi Viikkoa

Tasan kaksi viikkoa leikkaukseen ja alan oleen aika palasina. Eikä siihen auta se että koko kroppa on ruvennu reistaan. Lonkkaa särkee, niskan kivut on palannu ja limapussintulehdus uhittelee. En tiedä voiko stressi vaikuttaa vai onko tämä taas yksi universumin tapa haistattaa mulle paskat.
Paniikki alkaa oleen niin kova että on pakko harkita rauhoittavan hakemista. Viime yönä leposyke on ollut 90 ja tänään päivällä syke on ollut 120 - 150. Enkä ole kuntoillut. Mun tuurilla saan vielä sydärin ennen leikkausta. Voi miksi lähdin tähän rumpaan. Olis vaan antanut etuhampaiden pudota ja yrittäny jotenkin elää. Mutta nyt ei voi enää 4 vuoden hoitojen jälkeen ruveta pakittaan. Enkä oikein edes tiedä mitä eniten pelkään. En pelkää nukutusta enkä sitä että ne tappaa mut pöydälle. Enkä sitä että ulkonäkö menis pilalle enkä oikeastaan kipujakaan muuta kuin siltä osin jos ne jää krooniseksi.
Mutta leikkauksen laukaisema paniikki selvästi vaikuttaa muutenkin jaksamiseen ja pystymiseen tällä hetkellä. Jopa kauppaan meneminen oli hermostuttavaa. Ensi viikolla pitäisi viedä kissa leikattavaksi, käydä verikokeissa ja mennä suupolille laitatuttaan leikkauskoukut. Ja tekis mieli itkeä kun kaikki niistäkin pelottaa ihan saamaristi. On vain sellainen yleinen pelkotila tällä hetkellä päällä. Juuri tän takia sanoin silloin kirurgille että mulle sopisi parhaiten sellainen "tule huomenna leikkaukseen"-aika. En voi edes kuvitella tunnelmia päivää, paria ennen leikkausta, puhumattakaan siitä aamusta :( :(

Suomalainen pakolaiskeskustelu

Näinhän se vähän menee ;)

http://www.riemurasia.net/video/Suomalainen-pakolaiskeskustelu/177940

Turha

Tämä on taas niitä päiviä kun epäilen että otan huomaamattani päiväunia. Mikä ei olis ihme koska taas mennään 2-4 tunnin yöunilla.
Aamulla heräsin aikaisin ja vaikka oli kamala niska- ja pääkipu (en tiedä onko eilisestä kaatumisesta vai kipulääkkeettömyydestä) niin olin heti asennoitunut siihen että tänään saan jotain aikaan. Oli paljon mielessä kaikkea mitä pitäisi tehdä. Keitin jopa pitkästä aikaa aamukahvit jotta saisin heti aamusta hyvän alun. Istuskelin koneella, luin kaikenlaisia mielenkiintoisia artikkeleita ja kirjoitin pari sähköpostia, söin aamupalaa.. Yhtäkkiä katsoin kelloa ja se oli 4 iltapäivällä :P Enkä ollut tehnyt vielä mitään enkä sitten saanut tänäänkään oikein mitään aikaan.
Iltaisin alkaa aina se hirveä ahdistus kun pitäisi mennä nukkuun ja heti kun laitan silmät kiinni niin näen kauhukuvia leikkauksesta. Pikkuhiljaa alkaa pelottaan niin totaalisesti että tekisi jo mieli soittaa kirurgille ja sanoa että unohdetaan koko juttu. Sitten syön ruisleipää ja leuka naksuu sijoiltaan enkä tahdo pystyä pureen kun etuhampaat ei ota mihinkään kiinni.
Mutta kyllä silti on välillä sellainen olo että haluaisi lähteä karkuun ja olla kohtaamatta niitä kipuja mitä leikkauksen jälkeen on. Vieläkään en ole googlannut leikkauskuvia tai tarinoita mutta kyllä lähellä on jo ollut.