Pitää varmaan hankkia nyrkkeilysäkki. Onneksi viikonloppu että saa pari päivää rauhoittua ennenkuin oravanpyörä helvetistä jatkuu taas 👿👿👿👿👿👿

Taas olis pienelle pommille töitä 😡😡😡😡😡😡😡😡

4 vuotta kulunu. Vieläkään en ole toipunut enkä taida toipuakaan.

Cute!

http://www.ballstothewallsknits.com/2015/02/iris-bloom-bonnet.html

HS: Kroonisesta kivusta kärsivien hoitoa laiminlyödään

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006212779.html?fbclid=IwAR3KJyS0i1jIdYSEFUw6CEktEpcEfFneUYH9v8cafHVt1tns_FDr2DyUvEI

Korsetti

https://www.instructables.com/id/Make-a-Corset/

Taide Sunnuntai

I do not own any of these pictures!!

Tätä liikettä pitäis tehdä joka päivä useita kertoja 😛 Mutta kun aiheuttaa kipujen pahenemisen. Kumpaa kuuntelis, lääkäriä vai kroppaa?

Sisustus: Sekalaisia

Uurnalaatat tuli. Enää tarttis keksiä miten laitan kiinni. Mukana tuli kyllä nauhat joilla sen voi solmia.

http://www.homemadetoast.com/2014/05/diy-contoured-maternity-pillow.html

Tää laulu rupes soimaan bussissa matkalla kotio ja jotenkin kuvaa hyvin tilannetta töissä :(

Tänään tulee viikko Malan kuolemasta ja 5 vuotta Jojon kuolemasta. Ja Inkun kuoleman vuosipäivä on ihan parin viikon päästä. Selvästi kamala vuodenaika mulle tämä loppukesä :( :( :(

Surutyö edelleen menossa. Siinä mielessä töissä on helpompi olla kuin yksin tässä kämpässä. Jälleen kerran on ollut uskomatonta kuinka monen ihmisen ensimmäinen kysymys uutisen kuullessaan on että otanko lemmikkiä ja jos niin minkä. Se ei välttämättä ole kaikkein empaattisin kysymys tässä tilanteessa. Mutta koska niin montaa ihmistä se tuntuu kiinnostavan niin tässä nyt yhteinen vastaus tähän aiheeseen.

1. En ole tällä hetkellä ottamassa mitään lemmikkiä. Keskityn nyt töihin, työuupumuksesta palautumiseen, surutyöhön ja Inkun kuoleman aiheuttaman PTSD:n hoitamiseen. Saatan välillä sanoa sellaisia asioita että "kun otan seuraavan lemmikin" tai että "voisi olla kiva ottaa vaikka chinchilla". Mutta se ei tarkoita että olen juuri nyt ottamassa mitään. Mutta Malan kuolema ja siitä johtuva yksinäisyys aiheuttaa tällä hetkellä syvän masennuksen ja sitä helpottaa vain kun jaksan uskoa että tulevaisuudessa on jotain hyvää odotettavaa ja ikävä kyllä mun elämäntilanne on sellainen että ainoa positiivinen asia mitä tulevaisuudessa voin nähdä on uusi karvainen elämänkumppani. Joten kyllä saatan puhua siitä asiasta mutta TÄLLÄ HETKELLÄ EN OLE OTTAMASSA LEMMIKKIÄ.

2. En 95% varmuudella ota enää koskaan koiraa. Rakastan koiria enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Ja juuri sen takia en usko että henkisesti kestäisin enää koiran menettämistä. Sen lisäksi selän ja lonkan aiheuttamat ongelmat vaikeuttaa liikkumista ja saattaa tulevaisuudessa viedä liikuntakyvyn kokonaan joten koiran ottaminen olisi vastuutonta niin kauan kun ei ole elämässä ketään jonka kanssa jakaa vastuu.

3. En vielä tiedä minkä lemmikin tulevaisuudessa otan. Terveysongelmia lukuunottamatta olin hyvin onnellinen kissan kanssa. Toki olin onnekas siinä suhteessa että ensimmäinen kissani oli (kalusteiden tuhoamista lukuunottamatta) hyvin suloinen ja ihana luonne. Mutta naaraspuolinen kissa on hyvin todennäköinen vaihtoehto. Oikeastaan ainoa toinen vaihtoehto mitä tässä vaiheessa voisin harkita on pupu. Koska niitä ei tarvi pitää häkissä ja pystyy myös opettaan hiekkalaatikon käyttöön. Pieniä häkkieläimiä en halua, matelijoista en oikein tiedä mitään, linnuista en tykkää ja kalat ei oikein ole hyviä lemmikkejä. Joten ainakin tällä hetkellä näyttää että seuraava lemmikki tulee oleen joko kissa tai pupu.

Mutta edelleen toistan ETTÄ EN OLE OTTAMASSA NYT LEMMIKKIÄ vaikka saatan itseäni lohduttaa suunnittelemalla ja puhumalla asiasta.

Vauva 💓💓💓💓

Lohturuokaa...

Seasons they will change, life will make you grow, dreams will make you cry, cry, cry 
Everything is temporary, everything will slide, 
love will never die, die, die 
I know that birds fly in different directions
I hope to see you again

Aika ankeeta on tällä hetkellä. Kivut ei tahdo millään hellittää ja mahaa polttelee taas. Varmaan mätä taas aiheuttaa.
Kissan kuoleman aiheuttama suru ei ole vielä kunnolla purkautunu. Eilen kun menin nukkumaan niin oli ensimmäinen paha hetki kun näin sen karvat sängyllä mun vieressä. Ja toinen paha hetki oli kun tulin tänään kotiin. Pitkin yötä myös heräilin kuunteleen että menikö kissa laatikolle vaikka otin laatikon heti eilen pois. Mutta edelleen on se jännitystila päällä.
Muuten on vielä sellainen jossain määrin helpottunut olo kun se mitä pelkäsin viimeiset puol vuotta tapahtu viimein. Ihan sama kuin Inkun kanssa. Inkun kohdalla kesti melkein 2 kuukautta ennenkuin se kunnon suru iski. Mutta Inkku surua onkin sitten kestänyt 4 vuotta :( :(
Vähän kissan tavaroita olen ruvennut laittaan pois. Osan vien varastoon siltä varalta jos vaikka otan jossain vaiheessa tyttökissan tai pupun. Mutta osan jaan/myyn pois. Muutaman sen lempilelun pidän muistona.

Ja jätti se muunkinlaisen muiston..