Useissa kommenteissa nostetaan esiin myös hoitohenkilökunnan ikävä asenne kipupotilaita kohtaan.
Valitettavasti
aika usein saa ruinata lääkkeitä tai kipupiikkejä. Sinua katsotaan kuin
halpaa makkaraa päivystyksessä, kun kontaat selkä tulessa ovesta sisään
ja pyydät avuksi kipupiikkiä. Morfiinia pihtailtiin hävyttömästi. Oli
kovakin pelko, että 85-vuotias ehkä viikon elävä muuttuu narkkariksi.
Pahinta
on, ettei lääkäri usko. Milloin syytetään epäsuoraan narkkariksi tai
jopa kehdataan todeta, että joku toinen ihminen samanlaisilla
rakenteellisilla vaurioilla ei tarvitse edes särkylääkettä. Näin on
useampikin tk-lääkäri möläyttänyt.
Kärsin
kovasta kroonisesta kivusta. En pystynyt syömään, nukkumaan, elämään.
Koska olen nuori, ei minua otettu vakavasti ja kipujani katsottiin
luulotautina. Moni lääkäri näki minut narkkarina, koska tiesin heti
"kunnon" opioidien nimet.
On
ollut ongelmia saada terveyskeskuksen lääkärit käsittämään, että vika
on selässä eikä korvien välissä. Ei riitä, että jatkuva kipu saa
uupumaan, kuormaa lisää alituinen tappelu näiden puoskarien kanssa.
Juuri pari päivää sitten kävelin klo 21-0:30 ympäri kämppää tuskissani,
kun olin päivällä unohtanut ottaa opioidilääkkeeni selästä jalkaan
säteilevään hermosärkyyn. Paikallaan ei voinut olla hetkeäkään, koska
silloin särky äityy kestämättömäksi.
Lääkäri on sanonut, että kivun kanssa pitää vaan oppia elämään. Pah.
Minä haluan kuolla, jotta ei olisi kipuja. Eutanasiaa tässä välillä
toivoo. Kipu syö sisältä, polttaa kaiken pois. Ihan kaiken.
Ihan sama meneekö sinne hautaan riippuvaisena vai ei-riippuvaisena, hauta on kaikille samanlainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti