Eilen päästiin mamman kanssa puhuun vähän filosofiasta ja evoluutiotieteestä. Koulussa filosofia oli yksi mun lempiaineita historian, psykologian ja avaruustieteen ohessa. Nyt aikuisena sen lukeminen on jäänyt vähälle vaikka muita aineita tulee edelleen opiskeltua. Tässä kuitenkin vielä nämä kaksi filosofian ajattelusuuntausta joista mamman kanssa eilen puhuttiin:
Fatalismi eli kohtalousko on usko, että ihmisen tahto ja toiminta sekä
tapahtumat ovat sidottuja ennalta määrättyyn kohtaloon tai jonkin
jumalallisen voiman vaikutukseen. Jotkut ajattelevat, että kohtalo tarkoittaa sitä, että ihminen toimii
mekanistisesti syyn ja seurauksen lakien mukaan kuin kone, ja siksi
seuraa ennalta määräytynyttä maailmanviivaa. Toisille kohtalon aikaansaa henkiolento, joka pyrkii tuottamaan ihmiselle tai asialle haluamansa kaltaisen tapahtumahistorian, vaikka tämä haluaisi muuta.
Ihmisen kohtalo saattaa joidenkin mielestä määräytyä esimerkiksi
syntymähetkellä, toisten mukaan se on määräytynyt jo maailman syntyessä.
Voidaan ajatella että on olemassa yksilön kohtalo, mutta myös
suurempia, kuten kansakuntien tai maailman kohtaloita, joihin yksilön
kohtalo nivoutuu.
Kohtalo saattaa olla täysin orjuuttava, johonkin suuntaan vetävä,
tai jotain siltä väliltä. Joidenkin mukaan kohtalo toimii aina samalla
tavalla, esimerkiksi huono-onniseksi syntynyt kokee aina huonoa onnea.
Toisten mukaan kohtalo taas vaihtelee.
Nihilismi tarkoittaa vallitsevien arvojen ja käsitysten kieltämistä.
Tietoteoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin, arvoteoreettinen nihilismi eli arvonihilismi kieltää moraalisten arvojen, arvostusten tai normien pätevyyden tai mahdollisuuden. Poliittinen nihilismi puolestaan torjuu vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen täydellisesti. Eksistentiaalinen nihilismi kieltää elämän luontaisen merkityksen olemassaolon.
Nihilistiä vallitsee mielettömyys ja yhdentekevyys; millään ei ole merkitystä.