Kissalla oli tänään ensimmäistä kertaa iso haaveri lähellä. Olin täyttämässä pesukonetta enkä yhtään huomannut että kissa oli kiivennyt rumpuun. Onneksi huomasin hännän juuri kun olin laittamassa luukkua kiinni ja konetta päälle.
Mutta se on kyllä niin vikkelä ja utelias että vähältä piti tilanteita on ruvennut oleen myös hellan, hyllyjen ja kaiken suuhun mahtuvan kanssa :P
Ja viime yönä Iines-koira tuli taas kummitteleen. Kuulin ihan selvästi sen kuorsauksen :P Olisi kiva kun voisi oikeasti uskoa aaveisiin, eikä vain pelätä oman mielenterveyden menetystä.
Oma olo ei tästä kokemuksesta parantunut. Vatsa on edelleen kipeä mutta sappea ei ole polttanut... kop kop kop... Mutta lonkka ei tykännyt eilisestä automatkasta synttäreille :P Mutta eipä se tykkää mistään muustakaan. Ei istumisesta, ei kävelystä, ei paikallaan olemisesta.
