Uusi karva-vauva

Uusi vauva saapui tänään. 12 viikkonen kissapoika siis. Nimeä hänellä ei vielä ole. Ollaan vasta pikkuhiljaa tutustuttu. Vielä on vähän arka mutta pari kertaa on tullut jo syliin kiehnään ja kehrään. Ruokaa on jo syöty ja laatikolla käyty. Ja yksi vaasi rikottu...

Kun tapahtuu yhtäkkiä niin paljon...

... niin menee pää ihan totaalisesti sekaisin. Parin viime päivän aikana on taas pyöritelty. Eilisestä lääkäri reissusta en ole vielä selvinnyt. Itse asiassa nyt vasta rupeaa se informaatio iskeen tajuntaan ja alkaa ihan totaalinen paniikki. Viime yönä näin unta jossa sairaala pakotti mut suunnitteleen omat hautajaiseni ennen leikkausta :P:P
Ystävältä taas tuli suru-uutinen. Hänen läheisensä, jonka itsekin tunsin hyvin, on kuollut. Sekin vähän järisytti.
Ja tänään yhtäkkiä puskan takaa tuli kysely siitä että otanko kissan. Tai että facebookissa olisi ilmoitus kissanpennusta. Kauheella paniikilla yritin saada ensin tuota varsinaista tietokonetta auki joka totta kai juuri nyt oli täysin tiltissä päivitysten takia. Sitten rupesin vetään nettijohtoja pelikoneeseen. Ja samalla yritin paistaa jauhelihaa ja tehdä muuta ruokaa. Loppujen lopuksikaan en sitä ilmoitusta löytänyt netistä mutta onneksi sisko ja mamma hoiteli asian. Mutta sitten vasta paniikki tuli kun tuli ilmoitus että kissa tulisi huomenna. Heti äkkiä tekeen listaa että mitä tarttee hankkia ja miten muuten valmistautua. Ihan heti en kauppaan rynnännyt kun hommat voi aina peruuntua. Mutta tällä lailla Iineskin mulle tuli. Mulla ei ollut MITÄÄN valmiina kun se tuli. Ei edes ruokaa tai talutinta. Mutta jotenkin selvittiin silti.
Pää vain meni tosta kissa-hommasta niin sekaisin että kun sain kastikkeen valmiiksi niin otin kyllä paistinpannun pois liedeltä mutta en muistanut ottaa levyä pois päältä. Ja totta kai mun keittiöni on, niinkuin aina, pommin jäljiltä täynnä tavaraa. Ja tyhjä muropaketti sekä muovinen jauheliha-pakkaus oli kaatunu levylle. Varsinkin muovilaatikosta tuli kivat katkut. Onneksi ei paljoa ehtiny palaan mutta se nyt olisi vielä puuttunu että olisin polttanu kämpän :P

Nyt olen sitten yrittäny henkisesti valmistautua huomiseen, vaikka migreeniä pukkaa. Ja hermokivut on taivaissa. Jooga ja meditaatio sekä ennenkaikkea uni on ainoat lääkkeet kun pää meinaa seota yli-informaatiosta.

Äähh..

Kun mikään ei ikinä mene niinkuin pitäis.
Tänään oli sitten tapaaminen kirurgin kanssa. Ja yllättäen sitten selvisi että mulle tehdäänkin paljon isompi leikkaus kuin mitä alunperin on suunniteltu. Eli katkastaankin sekä ylä-että alaleuat. Olin aika järkyttynyt. Ja vielä järkyttyneempi kun sain yksityiskohtaisen selostuksen siitä mitä tehdään :P Mutta sanoin silti että tulen heti kun vaan on aika. Ja he yrittää saada mut vielä marras-joulukuulle. Mutta nyt kyllä alko kunnon paniikki. Kun kirurgi kysy että edetäänkö leikkaukseen vai suoristetaanko vain hampaita oionnalla niin teki mieli sanoa  että unohdetaan leikkaukset. Mutta kai nyt kun 4 vuotta kärsinyt rautojen kanssa niin mennään loppuun asti. Vaikka nuo leikkauksesta johtuvat puutumiset ja hermokivut pelottaa jo nyt. En tiedä miten selviän edes jotenkuten tervejärkisenä leikkaukseen asti :P

Stressi Soittolista

Itku

Tänään on ollut taas huono päivä. Muutenkin noin yleisesti ollut masennusta ja ahdistusta ilmassa. Yöllä näin taas painajaisia ja on liikaa taas aikaa miettiä asioita. Kuten huomista tapaamista kirurgin kanssa. Saan kuulla tarkkaan mitä tehdään ja mitä odottaa leikkauksen jälkeen, ja minä ihan toden teolla pelkään omaa reaktiotani. Mulla on viime aikoina muodostunut tavaksi reagoida asioihin omien odotusten vastaisesti.
Inkkua on ollut tänään ihan hirveä ikävä. Olen ollut surun suhteen jo parempi, olen pystynyt katsoon kuvia ja videoita Inkusta ilman hirveää surua. Mutta tänään imuroidessa löysin kaapin alta sen vaaleita, piikkikarvoja, ja tuli oikeen sellainen kamala surun ja ikävän ja tuskan vyöry.
Ja huomaa että heti pahenee myös hermokivut. Tekis välillä mieli hakata toinen jalka irti. Mutta en voisi ottaa särkylääkkeitäkään kun ne on ruvennu aiheuttaan närästystä ja sappikipuja :P :P Että ottaa päähän välillä :P

IL: Kuusi asiaa, joita ei tule sanoa lapsettomalle

Tässä pari tapaa saada minut hiiltymään, kuten varmaan monet muut tarkoituksella lapsettomat.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2015091720366668_pr.shtml

"Miksi sinulla ei ole lapsia?"

Tämän kysymyksen esittäminen edellyttää, että olette tutustumisessa edenneet tasolle, jossa voidaan keskustella henkilökohtaisistakin asioista. Muista myös, että ne asiat voivat olla hyvin vaikeita ja vastaus voi olla surua täynnä. Varminta on odottaa, että tuttava ottaa itse asian puheeksi.
Muussa tapauksessa: Mitä se sinulle kuuluu?

"Olen pahoillani"

Mitä jos lapsettomuus onkin valittu asia ja kipakka vastaus kuuluu seuraavasti: "Minä en ole pahoillani, sillä päätin asiasta itse enkä kadu päätöstäni. Taustalla ei ole terveyteen liittyviä syitä."
Jälleen: Taustat on hyvä tietää ennen pahoittelua. 

"Oletko kokeillut sitä tai tätä hedelmällisyyshoitoa?"

Voit tarkoittaa hyvää, mutta nyt oletat, että keskustelukaverisi yrittää tulla raskaaksi ja kärsii hedelmättömyydestä. Vaikka tämä pitäisi paikkansa, voi tukea osoittaa paremmillakin tavoilla. Ei myöskään kannata kehottaa "vain rentoutumaan" tai todeta, että "tulet kyllä raskaaksi, kunhan lopetat liian yrittämisen". Jos nainen haluaa tulla raskaaksi, hän on todennäköisesti käynyt läpi aiheeseen liittyvän tiedon ja on ottanut kaikki keinot käyttöön.

"Kuka sinusta sitten huolehtii, kun olet vanha?"

Vaikea vastakysymys kuuluu: "Miten voit olla niin varma siitä, että omat lapsesi huolehtivat sinusta?"

"Mitä teet kaikella sillä vapaa-ajalla?"

Tämäkin kysymys voi osoittautua tunteettomaksi ja vääriin ennakko-oletuksiin perustuvaksi. Jos oletat, että lapsettomalla on valtavasti aikaa olla jouten, saatat samalla vähätellä hänen kokemansa stressin ja työtaakan määrää tai olettaa, että lapseton pitää tilanteesta, kun todellisuudessa hän kokee syvää surua lapsettomuudesta tai siitä, ettei ole löytänyt kumppania, jonka kanssa voisi perheen perustaa.

"Kyllä se mieli vielä siitä muuttuu"

Toteamus voidaan kokea syvänä loukkauksena sellaista kohtaan, joka on tehnyt päätöksen, ettei halua lapsia. Huonoja tokaisuja ovat myös: "Mutta sinusta tulisi niin hyvä äiti!" tai "Onhan sinulla vielä aikaa..."

Taide Sunnuntai

I do not own any of these pictures!!!