Miksi kaikkien kalliiden laitteiden täytyy hajota yhtä aikaa???!!!! :P
Tietokone on ollut hajoamassa jo vähän aikaa. Nyt se ei enää avaa suurinta osaa ohjelmista, sammuilee itsekseen mutta ei silloin kun yritän sammuttaa.
Nyt sitten viikonloppuna päätin tilata uuden, sellaisen vähän paremman kuin ennen, vaikka ei oikeasti olisi varaa. Mutta minä tarvin hyvän tietokoneen koska mulla ei ole elämää :P :P
Nyt sitten on kännykkä hajoamassa. Eikä missään nimessä varaa ostaa uutta joten täytyy toivoa että jonkun vanhoista kännyköistä saan elvytettyä jos tämä kännykkä menee pimeäksi.
Sen lisäksi pesukoneessa ei toimi valomerkit. Vaikuttaisi että kuitenkin pesee vielä normaalisti. Joten toivottavasti ei sen pahemmin hajoaisi.
Ja mikro ei tahdo enää lämmittää kunnolla. Ja uuni ei ole lämmittäny kunnolla enää pitkään aikaan.
Mp3-soitin on myös leviämässä.
Miksi????!!!!!!!
Stressin merkkejä on ilmassa. Se leikkauksenjälkeinen helpotus-euforia alkaa loppuun ja nyt vaan ottaa taas päähän. Kissa-perkele repii tapettia nyt makuuhuoneessa. Suu ei aukea vielä kunnolla ja leuka kramppaa edelleen eikä vasemmalla ole tuntoa vaikka olen tehnyt lääkärin määräämää kunto-ohjelmaa. Lonkan kivut pahenee.
Huomenna on suun lopputarkastus. Toivottavasti kirurgi on edelleen tyytyväinen.
maanantai 14. maaliskuuta 2016
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Erotuomari
Tämän päivän olen leikkinyt erotuomaria koiran ja kissan välillä. Mamman koira siis on hoidossa pari päivää.
Tosin tappeluja on ollut paljon vähemmän kuin odotin. Pientä kyräilyä, tuijottamista ja sähinää/murinaa. Mutta ei haavoja tai vammoja :P Edes mulla...
Onhan se vaihtelua päivään kun on koira asunnossa. Mutta outoakin. Inkun kuolemasta on kuitenkin jo puoli vuotta (vaikka ei tunnu niin pitkältä).
Lenkille on ehdottomasti kivempi mennä koiran kanssa ja jaksaakin tehdä pitempää lenkkiä :P :P
Postissa tuli tänään vihdoin Malan nimikyltti. Mulla on kaulakoru johon laitan aina jokaisen lemmikin kaiverretun nimikyltin. No ennestään siinä on vain Jojon ja Inkun nimikyltit. Lemmikkejä on toki ollut enemmän mutta sain tuon korun vasta pari vuotta sitten. (Ei siis ole mun idea mutta todella ihana idea kaikille eläinrakkaille).
Tosin tappeluja on ollut paljon vähemmän kuin odotin. Pientä kyräilyä, tuijottamista ja sähinää/murinaa. Mutta ei haavoja tai vammoja :P Edes mulla...
Onhan se vaihtelua päivään kun on koira asunnossa. Mutta outoakin. Inkun kuolemasta on kuitenkin jo puoli vuotta (vaikka ei tunnu niin pitkältä).
Lenkille on ehdottomasti kivempi mennä koiran kanssa ja jaksaakin tehdä pitempää lenkkiä :P :P
Postissa tuli tänään vihdoin Malan nimikyltti. Mulla on kaulakoru johon laitan aina jokaisen lemmikin kaiverretun nimikyltin. No ennestään siinä on vain Jojon ja Inkun nimikyltit. Lemmikkejä on toki ollut enemmän mutta sain tuon korun vasta pari vuotta sitten. (Ei siis ole mun idea mutta todella ihana idea kaikille eläinrakkaille).
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
3 viikkoa leikkauksesta
3 viikkoa leikkauksesta.
Tänään oli ensimmäinen leikkauksenjälkeinen tapaaminen oikojan kanssa. Ei sinänsä mitään uutta paranemisen suhteen. Kaikki on hyvin paikoillaan, haavat on kiinni ja siistit, turvotusta on vielä mutta hyvin laskenut. Vasen puoli edelleen tunnoton mutta kun siinä kuitenkin tuntuu kihelmöintiä ja pistelyä niin ei syytä huoleen. Etuhampaat osuu yhteen mutta sivuilla hampaat ei ota vielä kiinni. Se on vähän ongelma mutta oikoja epäilee että kun lopputurvotus laskee niin hampaatkin ottaa kiinni.
Ja yksi todella mahtava asia tapahtui tänään oikojalla ja se on tietysti se että splintti otettiin pois suusta, samoin tikit. On aivan mahtava tunne kun suussa ei ole mitään ylimääräisiä muotteja. Samat raudat tietysti on kuin mitä on ollutkin pari vuotta. Nyt vain laitettiin vielä lisäksi kumilenkki vedot. Ne on sitä varten ettei leuan lihakset vedä alaleukaa takaisin taaksepäin.
Splintin poisotto ei sattunut mutta tikkien poisotto kyllä teki aikas kipeää. Mutta on se silti parempi että ne otettiin pois pistelemästä sen sijaan että odotettais että ne sulaa. Ja noi yläpuolen tikit nyt ei ollutkaan sulavia.
On kyllä kaikenkaikkiaan hyvin vapautunut olo ilman splinttiä. Mutta syöminen on itse asiassa vähän vaikeampaa. Splinttiä vasten pysty vähän "pienentään" ruokaa mutta nyt kun on vain hampaat jotka ei osu yhteen niin vähän joutuu kielellä taas enemmän "pureskeleen". Pehmeä ruoka tietysti on edelleen. Leuka ei kestä pureskelua, luutuu vielä. Eikä välttämättä hampaatkaan. Kokenu koko suu kovia.
Niin ja noi uudet kumilenkit on tietysti onneksi sellaisia mitä itse otan pois ja laitan takaisin. Ei tarvi ihan koko aikaa pitää jos rupeaa särkeen leukoja. Tai kun syö/puhuu enemmän. Puhe on heti paljon selvempää vaikka vielä on vähän sössöttämistä kun puoli suuta on tunnoton. Eikä kuolaa valu enää litratolkulla.
Mulla oli lapsenakin tuollaiset kumilenkki vedot mutta silloin ne meni sillai että sain ne pureskeltua katki. Nämä menee vain etupuolelta.
Kissa on jostain syystä ollut taas ihan mielettömän huomionkipee. Ainahan se on vähän, mutta nyt se on taas koko ajan tulossa syliin :P :P Ja mouruaa...
Tänään oli ensimmäinen leikkauksenjälkeinen tapaaminen oikojan kanssa. Ei sinänsä mitään uutta paranemisen suhteen. Kaikki on hyvin paikoillaan, haavat on kiinni ja siistit, turvotusta on vielä mutta hyvin laskenut. Vasen puoli edelleen tunnoton mutta kun siinä kuitenkin tuntuu kihelmöintiä ja pistelyä niin ei syytä huoleen. Etuhampaat osuu yhteen mutta sivuilla hampaat ei ota vielä kiinni. Se on vähän ongelma mutta oikoja epäilee että kun lopputurvotus laskee niin hampaatkin ottaa kiinni.
Ja yksi todella mahtava asia tapahtui tänään oikojalla ja se on tietysti se että splintti otettiin pois suusta, samoin tikit. On aivan mahtava tunne kun suussa ei ole mitään ylimääräisiä muotteja. Samat raudat tietysti on kuin mitä on ollutkin pari vuotta. Nyt vain laitettiin vielä lisäksi kumilenkki vedot. Ne on sitä varten ettei leuan lihakset vedä alaleukaa takaisin taaksepäin.
Splintin poisotto ei sattunut mutta tikkien poisotto kyllä teki aikas kipeää. Mutta on se silti parempi että ne otettiin pois pistelemästä sen sijaan että odotettais että ne sulaa. Ja noi yläpuolen tikit nyt ei ollutkaan sulavia.
On kyllä kaikenkaikkiaan hyvin vapautunut olo ilman splinttiä. Mutta syöminen on itse asiassa vähän vaikeampaa. Splinttiä vasten pysty vähän "pienentään" ruokaa mutta nyt kun on vain hampaat jotka ei osu yhteen niin vähän joutuu kielellä taas enemmän "pureskeleen". Pehmeä ruoka tietysti on edelleen. Leuka ei kestä pureskelua, luutuu vielä. Eikä välttämättä hampaatkaan. Kokenu koko suu kovia.
Niin ja noi uudet kumilenkit on tietysti onneksi sellaisia mitä itse otan pois ja laitan takaisin. Ei tarvi ihan koko aikaa pitää jos rupeaa särkeen leukoja. Tai kun syö/puhuu enemmän. Puhe on heti paljon selvempää vaikka vielä on vähän sössöttämistä kun puoli suuta on tunnoton. Eikä kuolaa valu enää litratolkulla.
Mulla oli lapsenakin tuollaiset kumilenkki vedot mutta silloin ne meni sillai että sain ne pureskeltua katki. Nämä menee vain etupuolelta.
Kissa on jostain syystä ollut taas ihan mielettömän huomionkipee. Ainahan se on vähän, mutta nyt se on taas koko ajan tulossa syliin :P :P Ja mouruaa...
tiistai 8. maaliskuuta 2016
Väsy
Väsyttää..
Kissalla oli tänään tehosterokote-käynti eläinlääkärissä enkä tiedä onko tuo eläinlääkärireissu syynä vai mikä siihen että olen nähnyt taas parina viime yönä hirveitä Iines-painajaisia. Ne on nykyään aina samanlaisia. Siinä Iines on todella kipeä niinkuin oli ennen kuolemaa. Ja minä vien sen piikille niinkuin oikeassa elämässä. Mutta aina kun se piikitettiin niin se jotenkin kummasti aina tuli takas eloon. Sitä ei mitenkään järkevästi unessa selitetty että miten on mahdollista että se aina itse käveli takaisin kotiin elossa mutta kipeänä. Mutta unessa se tietysti tuntui ihan todelliselta. Ja viime yönäkin vein sen 7 kertaa piikille ennenkuin sanoin mammalle että mun on pakko lähteä pois kun en kestä enää viedä sitä kertaakaan. Ja kaikki oli tietysti raivoissaan että kuinka voin hylätä koiran tollai mutta sanoin vaan etten pysty enää viemään ja se uni loppu siihen että lähdin bussilla johonkin. Ihan mukava herätä tollasesta unesta :(
Onneksi tän päivän eläinlääkärireissu oli vähemmän dramaattinen kuin unet. Kissa sai tosiaan vain rokotuspiikin ja käyttäyty todella kiltisti kun lääkäri tutki. Voi kun se olisi kotonakin noin kiltti ja tottelevainen. Mutta ei.. Täällä se vaan kiipeilee verhoja pitkin, repii tapettia ja hyppii hyllystä niskaan :P :P
Huomenna on itsellä aika oikojalle. Toivon mukaan saan splintin pois suusta. Kipuja ei ole ollut muuta kuin vähän tietysti leuan lihaksissa kun olen jumpannut. Mutta suussa vähän pistelee ja painaa joka puolelta. Tuntuu kuin suu yrittäisi itse päästä tosta muovimuotista eroon :P
Kissalla oli tänään tehosterokote-käynti eläinlääkärissä enkä tiedä onko tuo eläinlääkärireissu syynä vai mikä siihen että olen nähnyt taas parina viime yönä hirveitä Iines-painajaisia. Ne on nykyään aina samanlaisia. Siinä Iines on todella kipeä niinkuin oli ennen kuolemaa. Ja minä vien sen piikille niinkuin oikeassa elämässä. Mutta aina kun se piikitettiin niin se jotenkin kummasti aina tuli takas eloon. Sitä ei mitenkään järkevästi unessa selitetty että miten on mahdollista että se aina itse käveli takaisin kotiin elossa mutta kipeänä. Mutta unessa se tietysti tuntui ihan todelliselta. Ja viime yönäkin vein sen 7 kertaa piikille ennenkuin sanoin mammalle että mun on pakko lähteä pois kun en kestä enää viedä sitä kertaakaan. Ja kaikki oli tietysti raivoissaan että kuinka voin hylätä koiran tollai mutta sanoin vaan etten pysty enää viemään ja se uni loppu siihen että lähdin bussilla johonkin. Ihan mukava herätä tollasesta unesta :(
Onneksi tän päivän eläinlääkärireissu oli vähemmän dramaattinen kuin unet. Kissa sai tosiaan vain rokotuspiikin ja käyttäyty todella kiltisti kun lääkäri tutki. Voi kun se olisi kotonakin noin kiltti ja tottelevainen. Mutta ei.. Täällä se vaan kiipeilee verhoja pitkin, repii tapettia ja hyppii hyllystä niskaan :P :P
Huomenna on itsellä aika oikojalle. Toivon mukaan saan splintin pois suusta. Kipuja ei ole ollut muuta kuin vähän tietysti leuan lihaksissa kun olen jumpannut. Mutta suussa vähän pistelee ja painaa joka puolelta. Tuntuu kuin suu yrittäisi itse päästä tosta muovimuotista eroon :P
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kesä alkaa oleen lusittu, mikä sopii mulle vallan mainiosti. Syksy on suosikki vuodenaika 💓💓💓
-
Systerin ohjeen pohjalta tein tänään tällaisen kanakeiton ja oli meinaan taivaallisen hyvää. Melkein teki mieli vetää koko kattilallinen ker...
-
Hyvää. Varsinkin perunan kanssa. * 400g makkaraa * 2dl ruokakermaa * 1/3 palaa koskenlaskijaa * 2rkl ketsuppia * suolaa, valkopippuria...
-
En muista koska olisi viimeksi ollut "päivällisvieraita" mutta tänään sellainenkin ihme koettiin. Yksi parhaista kavereista tuli ...















