3 viikkoa leikkauksesta

3 viikkoa leikkauksesta.
Tänään oli ensimmäinen leikkauksenjälkeinen tapaaminen oikojan kanssa. Ei sinänsä mitään uutta paranemisen suhteen. Kaikki on hyvin paikoillaan, haavat on kiinni ja siistit, turvotusta on vielä mutta hyvin laskenut. Vasen puoli edelleen tunnoton mutta kun siinä kuitenkin tuntuu kihelmöintiä ja pistelyä niin ei syytä huoleen. Etuhampaat osuu yhteen mutta sivuilla hampaat ei ota vielä kiinni. Se on vähän ongelma mutta oikoja epäilee että kun lopputurvotus laskee niin hampaatkin ottaa kiinni.
Ja yksi todella mahtava asia tapahtui tänään oikojalla ja se on tietysti se että splintti otettiin pois suusta, samoin tikit. On aivan mahtava tunne kun suussa ei ole mitään ylimääräisiä muotteja. Samat raudat tietysti on kuin mitä on ollutkin pari vuotta. Nyt vain laitettiin vielä lisäksi kumilenkki vedot. Ne on sitä varten ettei leuan lihakset vedä alaleukaa takaisin taaksepäin.
Splintin poisotto ei sattunut mutta tikkien poisotto kyllä teki aikas kipeää. Mutta on se silti parempi että ne otettiin pois pistelemästä sen sijaan että odotettais että ne sulaa. Ja noi yläpuolen tikit nyt ei ollutkaan sulavia.
On kyllä kaikenkaikkiaan hyvin vapautunut olo ilman splinttiä. Mutta syöminen on itse asiassa vähän vaikeampaa. Splinttiä vasten pysty vähän "pienentään" ruokaa mutta nyt kun on vain hampaat jotka ei osu yhteen niin vähän joutuu kielellä taas enemmän "pureskeleen". Pehmeä ruoka tietysti on edelleen. Leuka ei kestä pureskelua, luutuu vielä. Eikä välttämättä hampaatkaan. Kokenu koko suu kovia.
Niin ja noi uudet kumilenkit on tietysti onneksi sellaisia mitä itse otan pois ja laitan takaisin. Ei tarvi ihan koko aikaa pitää jos rupeaa särkeen leukoja. Tai kun syö/puhuu enemmän. Puhe on heti paljon selvempää vaikka vielä on vähän sössöttämistä kun puoli suuta on tunnoton. Eikä kuolaa valu enää litratolkulla. 
Mulla oli lapsenakin tuollaiset kumilenkki vedot mutta silloin ne meni sillai että sain ne pureskeltua katki. Nämä menee vain etupuolelta.

Kissa on jostain syystä ollut taas ihan mielettömän huomionkipee. Ainahan se on vähän, mutta nyt se on taas koko ajan tulossa syliin :P :P Ja mouruaa...