Kipu ja masennuskausi jatkuu. Tulee nukuttua vähän ja huonosti. Kaikki masentaa ja ahdistaa. Viime vuoden muistot tulee mieleen väkisinkin. Viime vuonna tähän aikaan oli menossa yksi elämäni raskaimmista ajoista. Inkun terveys meni kovaa vauhtia alas ja mulla petti stressin takia oma terveys. Välillä huimas niin että jouduin käveleen seiniä pitkin. Kotona ollessa katse oli koko ajan koirassa kun yritin etsiä viitteitä kivuista tai muusta. Silloin harvoin kun oli pakko lähteä kotoa pois niin mietin koko ajan että jos Iines kaatuu tai tippuu yksin ollessaan. Se oli hirveää aikaa. Olla yksin kipeenä kipeän koiran kanssa. Ei ihme että se Inkun kuolema aiheutti aluksi niin hirveän helpotuksen tunteen. Suru tuli vastan parin viikon päästä eutanasiasta.
Paskahattu sentään vie vähän ajatuksia muualle. Se täyttää huomenna vuoden. Oikeaa päivää ei tiedetä mutta heinäkuun alussa syntynyt niin juhlitaan nyt sitten ensimmäinen päivä :P En ole ainakaan vielä mitään sille hankkinu. Se on niin hirveä tuholainen että mitään se ei ainakaan ansaitse.
Pari päivää olen tehnyt lattioiden (ja muunkin kämpän) perusteellista pesua kun löysin lattialta kaksi toukkaa ja nyt niitä vilistää mun silmissäni koko ajan. Mulla on niin pieni kämppää että lattiat sais kyllä päivässäkin mutta kun en tän selän kanssa uskalla kaikkein painavimpia huonekaluja siirtää niin täytyy tehdä osissa. Olen nyt siivonnu niitä paikkoja mihin pääsen helposti ja täytyy muut ottaa sitten kun saan apua :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti