rosalopa

Kipupotilasta kuunneltava.

 https://blogit.kaleva.fi/kariviholainen/2018/03/23/kipupotilasta-kuunneltava/?fbclid=IwAR1kyP5ekSGG0EQU8-1vqhnZqGydHSYDHNs9UGIauJypn9jeYznrikF0y-I

 

Kipupotilas voi vielä nykyäänkin ajautua tilanteeseen, jossa häntä ei uskota omassa kivussaan. Saatetaan vähätellä ja epäillä koko kivun olemassa olokin. Ei ole harvinaista sekään, että kivusta kärsivää aletaan epäillä mielenterveyshäiriöstä kärsiväksi. Saatetaan jopa epäillä, että on kipulääkkeiden väärinkäyttäjä ja että yksilö käyttäisi vahvoja lääkkeitä ilman perusteita.

On aivan selvää, että kipu pitkittyessään voi vaikuttaa myös kenen tahansa psyykkiseen jaksamiseen. Ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi onkin tärkeää huomioida kipupotilas kokonaisuutena. Niin fyysinen kuin myös psyykkinen vointi pitää hoidossa ottaa huomioon. Mutta ketään ei pidä lähteä leimaamaan lääkkeiden väärinkäyttäjäksi.

Lähtökohtaisesti itse ajattelen, että vahvojakin kipulääkkeitä tarvitseva käyttää niitä lääkkeitä selviytyäkseen arjessa. Juuri tänä päivänä ja ensi yönä, jotta hän voisi elää mahdollisimman hyvää ja kivutonta aikaa. Olla toimintakykyinen niin pitkälle kuin mahdollista.

Hyvällä kivun hallinnalla ja hoidolla ehkäistään myös sairaslomia. Sairaudesta huolimatta henkilö saattaa olla kykeneväinen tekemään työtä, jos ei aivan entisessä työssään, mutta ehkä uudelleen ”räätälöidyissä” tehtävissä. On suuri merkitys sillä, että sairaudestakin kärsivä ihminen voi kokea itsensä merkityksellisesti yhteiskunnassa oman työnsä kautta jos työn tekeminen suinkin on mahdollista. Se antaa osaltaan myös kenelle tahansa arkeen sisältöä monimuotoisesti.