DIY: Lohikärmes

https://startknitting.org/toy/tarragon-dragon-amigurumi-free-knitting-pattern/?fbclid=IwAR3TB3zmpRN6Scnfvdb-xbFruR6fy1j_jKm-aT50cx1pyh0WBcw3a9PFOYU

vappuaatto. muutama asiakas kyseli vappusuunnitelmia ja luuli että vitsailen kun sanoin että nukun kotiopääsystä torstai aamuun asti.
se on kuitenkin ihan todennäköinen skenaario. mitään vappusuunnitelmia ei ole. en ole edes varannu mitään erikoista ruokaa. ja siman join jo kun oli niin hyvää :p

tänään on ahdistanut kipujen ja väsymyksen lisäksi se että näin viime yönä pitkästä aikaa iines-painajaisen. miksen koskaan voi nähdä siitä unta ennen loppuajan helvettiä??!!

Unelmieni koti

Sisustus: Sekalaisia

Ja kaikki muut voi hehkuttaa säätä niin paljon kuin haluaa mutta minä vihaan taas kesää jo nyt... Ei ole vielä edes kunnolla alkanut ja mulla on jo nyt tukala-migreeninen olo :P

Ylävatsavaivat on palannu taas parin vuoden tauon jälkeen. En tiedä onko syynä stressi vai ehkä se että paino on noussu taas muutaman kilon. Vittumaista joka tapauksessa. Kipua olis muutenkin ihan tarpeeks. Lääkäri ei suostu ottaan kantaa vatsaongelmiin kun en suostu nieleen letkua. Ja selkä vaivat on sen mielestä yhä edelleen iskias-peräisiä vaikka kaikki oireet viittaa ihan muualle.

Töissä on taas ihan helvettiä. Olen nyt jo stressaantunut ensi viikosta. Vaikka on taas vajaa viikko. Mikä kylläkin jopa lisää stressiä kun palkallisen vapaapäivän työt täytyy aina sitten tehdä muina päivinä lisänä. Niin ei siitä yhdestä vapaapäivästä sitten paljon iloa ole kuitenkaan. Varsinkin kun on vielä keskellä viikkoa.

ensimmäinen sappikohtaus yli 2 vuoteen :( ja selkäkivut pahenee..
Ei pysty oleen suorassa, eikä pysty oleen kumarassa :( Onneksi yksi päivä enää töitä ja sitten voi taas pari päivää kuolla lattialla..

Ei ole ollut pehmeä lasku töihin palatessa pikkuloman jälkeen. Sen lisäksi että kivut vaan pahenee niin tää on ollu ihan totaalinen epäonnen päivä. Töissä kaikki mahdolliset koneet ja laitteet on jostain syystä hajonnu tässä pääsiäisen aikana. Sen lisäksi kompastuin taas imurin johtoon kolme kertaa ja onnistuin vielä kamppaan asiakkaankin. Ja taas kerran aikataulu kusee ja puolet töistä jää tekemättä.
Toivottavasti huomenna sujuis paremmin.
Enkä tiedä mikä pikkuvarpaalle tuli. En ole lyönyt sitä mihinkään tms. mutta yhtäkkiä siihen tuli ihan hirveä särky ja kun viimein sain työkengän pois jalasta niin se oli paisunu ihan muodottomaks :P

Mutta kotona sentään odotti miellyttävä yllätys. En vain enää tiedä mihin joudun näiden mun kierrätysroskien kanssa.

En... halua... takas... töihin...

hs: Ikuinen Kipu

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006079119.html?fbclid=IwAR1_Wbq1ALFjBZmkP93fYsyE-L5vxbT-cn3dH4Or4x_ElfHlO2qzUGehf4M

Lääkäreiltä on entistä vaikeampaa saada opioidipohjaisia lääkkeitä, sanovat vaikeasta kroonisesta kivusta kärsivät. 

Vaikeita kipuja hoidetaan lääkeyhdistelmillä, joihin voi sisältyä myös opioideja. Moni kipukroonikko kertoo saavansa niistä apua, mutta Yhdysvaltojen opioidikriisin jälkeen hoitohenkilökunnan suhtautuminen niiden määräämiseen on potilaiden mukaan huomattavasti tiukentunut.

 ”Lääkärikunnassa esiintyy paikoin näkemyksiä, joissa korostuu ihanne lääkkeettömästä elämästä. Lääketeollisuuden voitot tai Yhdysvaltojen terveydenhuollon epäkohdat eivät kuitenkaan ole mitään argumentteja suomalaisen kivunhoidon perusteiksi. Lääkkeillä on aina haittavaikutuksensa, ja toki niistä päästään, jos lääkkeitä ei käytetä. Lääkkeiden mahdollistama ihmisarvoisempi elämä ei kuitenkaan saisi olla vain yksittäisen lääkärin käsityksien tai mielivallan takana. Nyt kivunhoidossa on eri puolilla Suomea hyvin erilaisia linjauksia ja käytäntöjä.”

Oma pääsiäisloma ei suju odotusten mukaan. Kipujen takia ei kyllä huvita tehdä mitään :( Yläkerran naapurilla sen sijaan menee lujaa. Toista päivää putkeen hirvee meteli. Musiikkia ja huutoa. Ja muut naapurit sitten häiriintyy ja rupee myös huutaan ja hakkaan patteria. En ole kovin helposti häiriintyvää tyyppiä mutta toi mölötys rupeaa kyllä ärsyttään. Välillä joku huutaa vittua 10 minuuttia putkeen.

Uskotaanko uupunutta, jos hän näyttää liian hyvinvoivalta?

Ei.. Ei kylläkään uskota sittenkään vaikka näyttäisit haudasta nousseelta...

https://tyopaikat.oikotie.fi/tyontekijalle/artikkelit/tyokyopeli-blogi/uskotaanko-uupunutta-jos-han-nayttaa-liian-hyvinvoivalta?fbclid=IwAR3B--uMFCiq1YbGiX42wwG4EQKdMVN1m6p5em3zpzHC8ge6lzydOJ2P03E&utm_campaign=fb_tyopaikat&utm_medium=fb_postaus&utm_source=fb

Uupumus ja masennus eivät välttämättä näy ulospäin. Tämän vuoksi tila voidaan kyseenalaistaa. Uupunut ja masentunut on kuitenkin oman tilanteensa paras asiantuntija. Siksi häntä pitäisi kuunnella herkällä korvalla.

 

Hiljattain seurasin sosiaalisessa mediassa keskustelua, jossa yksi henkilö ilmoitti olevansa todennäköisesti masentunut. Hän kuvaili joitakin tyypillisiä oireita, kuten tunnetta siitä, että mikään ei tuntunut miltään. Samalla tuli ilmi, että henkilö kykenee edelleen pyörittämään perheensä arkea. Kirjoittajan kertomaa masennusta alettiin epäillä. Voiko ihminen, joka toimii näin ”normaalisti” muka olla masentunut? Vastaus on helppo: Kyllä voi.

Masennuksesta ja uupumuksesta vallitsee liian usein mielikuva täysin rauniona olevasta ihmisestä, joka ei pääse sängystä ylös. Näin ei yleensä ole. Masennus tai uupumus ei ole jatkuvasti vallitseva olotila. Esimerkiksi työuupumuksessa oireet liittyvät työhön. Työn ulkopuolinen tekeminen saattaa sujua hyvin. Työssäkin voi olla sellaisia asioita, jotka sujuvat uupuneelta hyvin. Jos tätä ei ymmärretä työpaikalla, uupuneen kertomaa ahdinkoa ei välttämättä oteta todesta.
Toisaalta työuupumus voi ensin näkyä muussa elämässä, vaikka tilanne on työperäinen. Moni meistä haluaa sinnitellä työssään liian pitkään. Sitten vapaa-ajalla ei enää riitäkään voimavaroja hyvää oloa tuoviin asioihin, jotka auttaisivat myös palautumisessa. Yöunet alkavat häiriintyä, mikä tietysti vaikuttaa jaksamiseen. Sosiaalinen elämä kaventuu, kun työ on vienyt liikaa voimavaroja. Ihmissuhteetkin voivat kriisiytyä tämän vuoksi. Ei ihme, että masennuskin vaanii ovella. Jos työuupumus näkyy enemmän työn ulkopuolisessa elämässä, uupuneen kertomaa työperäistä kuormitusta voidaan vähätellä.

Koska uupumus ja masennus eivät näy kaikille, osa saattaa epäillä masennuksen, uupumuksen todenperäisyyttä. Jos esimerkiksi masennuksesta sairauslomalla oleva istuu hyväntuulisen näköisenä kahvilassa ystävänsä kanssa, hänen sairausloman tarvetta voidaan epäillä. Suorastaan synti voi olla se, että tämä masentunut vieläpä nauraa jollekin hyvälle vitsille.

Uupumuksesta, masennuksesta kärsivälle on tärkeää suunnata ajatusta ja tekemistä niihin asioihin, jotka tuovat hyvää oloa. Tämä tukee toipumista. Muiden ihmisten kyseenalaistava suhtautuminen ei kuitenkaan tee tästä aina helppoa. Ihminen voi silloin alkaa kyselemään mielessään: ”Onko minulla lupa olla iloinen? Saanko nauraa? Voinko näyttää huumoriani ulospäin?”

Miten selvittää uupumuksen tai masennuksen aiheuttaneet asiat? Tärkeää on kuunnella uupunutta ilman kertomuksen vähättelyä. Uupunut, masentunut tietää itse parhaiten, mikä huonontaa oloa ja mikä antaa voimia ja tuo hyvää oloa. Uupunut ja masentunut on oman tilanteensa asiantuntija. Hän tietää myös parhaimmat ratkaisut tilanteeseensa. Hänen viestejään on siksi syytä kuunnella herkällä korvalla. Esimerkiksi uupuneen esiintuoma työpaikan tilanne voi vaatia muidenkin työntekijöiden osalta korjauksia, jotta uusia uupumustapauksia ei tulisi.

Uupuneen ja masentuneen kanssa voidaan pohtia yhdessä, mitkä asiat auttavat selviytymään, minkälainen tekeminen tuntuu mielekkäältä ja mitkä asiat sujuvat paremmin. Tärkeää on kannustaa menemään hyvää oloa tuovia asioita kohti ja rohkaista sellaiseen toimintaan, joka vie kohti parempaa tulevaisuutta.

Hyvää pääsiäistä!! 4 päivän tauko töistä tulee todellakin tarpeeseen, kiputilanne helvettiä tällä hetkellä...

kipupiikin sain mutta vieläkin lääkäri on sitä mieltä että kyseessä on iskias eikä välilevy vaikka kivut on aivan samat kuin ennen edellistä pullistuma diagnoosia :(

"Keksin vihdoin syyn miksi näytän niin kamalalta kuvissa,
se on naamani".

IL: Omistajan jatkuva sometus tekee koiran surulliseksi - voi johtaa käytöshäiriöihin ja masennukseen, varoittaa brittieläinlääkäri

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/427c54e7-9ce9-4cf8-b703-60364ce2dd25?fbclid=IwAR1ClWBoTueCGXixzlcLUwJKf_tnuGtDK6_mb5qEWg3Bx0W39tmb5aZKZlY

Kun kiinnitämme enemmän huomiota kännykkäämme kuin koiraamme, koiran ja ihmisen välille syntynyt sosiaalinen side kärsii, ja koira voi tuntea olonsa yksinäiseksi. Tuloksena voi olla koiran masentuneisuutta ja käytöshäiriöitä. Eläinlääkäri ja VetUK-verkkokaupan perustaja Iain Booth varoittaa aiheesta Metro-lehdessä.
Boothin mukaan kännykkäriippuvuutemme vaikuttaa koiriin enemmän kuin kissoihin, koska koirat ovat laumaeläimiä ja tarvitsevat ihmiseltä ohjausta ja vahvistusta.
– Jos koira toivoo ja odottaa huomiotasi, mutta olet liian kiireinen selaillessasi jotain täysin merkityksetöntä Facebook-päivitystä, sinulla on ongelma.
– Jos tilanne jatkuu viikkoja, kuukausia tai vuosia, tuloksena on käytöshäiriöitä.
On hyvin koirakohtaista, miten se reagoi jatkuvaan huomiotta jättämiseen. Toiset koirat voivat kärsivällisinä vain odottaa. Toiset koirat saattavat alkaa käyttää kyseenalaisia keinoja saadakseen omistajan huomion.
– Jos et kommunikoi koirasi kanssa, se voi alkaa hakea vuorovaikutusta muista ihmisistä tai muista koirista. Koirasta voi tulla todellinen kiusankappale.
Jos omistaja vielä tällaisessa tilanteessa menettää malttinsa ja huutaa koiralle, on huono kierre valmis.


Booth muistuttaa myös, että koirillakin voi ilmetä masennusta.
– Varoittavia merkkejä ovat ruokahaluttomuus ja lisääntynyt unentarve. Ne saattavat myös vältellä omistajaa tai piiloutua tältä, ja ne saattavat alkaa nuolla ja jäytää tassujaan rauhoittaakseen itseään.
– On tapauksia, joissa koiralle on määrätty masennuslääkkeitä koko sen elämän ajaksi, koska oireet ovat olleet niin vakavia.
Booth neuvoo lemmikinomistajia viettämään lemmikkiensä kanssa laatuaikaa, kun se on mahdollista, sillä lemmikit eivät kulje vierellämme ikuisesti.
– Helli ja rakenna suhdettanne sen sijaan, että torjut ja jätät lemmikkisi huomiotta. Laita kännykkä pois. Minusta kännykään mukaan ottaminen koiralenkille on sama kuin istuisi ravintolassa kumppanin kanssa ja selailisi Facebookia keskustelemisen sijaan.

Iines täyttäis tänään 14 vuotta 💓💓💓💓

Sunnuntai Taide

I do not own any of these pictures!!

https://coolcreativity.com/crochet/crochet-garden-party-jacket-free-pattern/?fbclid=IwAR3PVBMFANwTyAraa6_HuTuD41URzSIGL-GgRY8sKCp5y7bmYD8ThN3izaY

Söpö.

B12

kiputilanne edelleen hirvittävä ja useammassa paikassa kroppaa. Mutta töissä tuli otettua pari erävoittoa joten se vähän piristää viikonlopun alkua. se ja ajatus lähenevästä kesälomasta.

väsymys on ruvennut helpottaan ja voi olla kyse ihan sattumasta mutta kun alkuviikosta hain apteekista rautaa niin otin samalla suosituksesta kokeiluun b12-vitamiini valmisteen. olen nyt muutaman päivän syönyt ja jaksoin tänään jopa töiden jälkeen lähteä lenkille. Kuten sanoin, voi olla ihan sattumaa enkä edes tiedä voiko noi pillerit vaikuttaa näin nopeaan mutta kokeilen nyt tän purkin loppuun.

Tässä vähän tietoa B12 vitamiinin puutoksesta.


Väsymys, hengästyminen ja uupumus voivat kertoa B12-vitamiinin puutoksesta

Kun väsymys ei helpota levosta huolimatta tai hengästyt aikaisempaa helpommin, voi syynä olla B12-vitamiinin puutos.

 B12-vitamiini ylläpitää normaaleja psykologisia toimintoja ja tukee keskushermoston normaalia toimintaa. Siksi sen puutos voi aiheuttaa muistiongelmia ja keskittymishäiriöitä.

Lihasheikkous, tunnottomuus, sormien tai varpaiden nipistely – B12-vitamiinin puutos altistaa myös erilaisille hermosto-oireille. Näiden lisäksi B12-vitamiinin puutos voi joskus aiheuttaa myös esimerkiksi kielitulehduksen, verisuonitukoksia tai hedelmättömyyttä.

Kauhea kipuilu jatkuu. Alaselkää polttaa ja välillä vihlasee niin että meinaa tippua polvilleen. Mutta lääkärin mielestä on todennäköisesti vain iskias-kipuja eikä tarkoita sitä että pullistumat olis tullut takaisin.
Sen lisäks niskassa on taas hirveät krampit. Siihen sain sentään rentouttavaa. Ei vain tunnu auttavan.

Verikokeisiin olisin myös halunnut mutta ei kuulemma tarvetta :( Vaikka sanoin että väsymys on niin kova että yks päivä menin taas neljältä päikkäreille ja heräsin aamulla töihin. Ja taas töiden jälkeen heti päikkäreille. Ei tällainen väsymys voi olla enää normaalia. Rautaa jo syön mutta ainakaan vielä ei ole ollut apua.

Hyvä teksti. Moni asia ihan kuin omasta elämästä.

https://www.facebook.com/kipukapina/posts/656624718140870?__tn__=K-R

Kipukroonikon identiteetti

Olen sairastanut kroonista kipusairautta yli 11 vuotta. Vaikeinta on ollut hyväksyä se, etten ole enää pätevä ja pärjäävä. Hyvänä päivänä olen sentään paikoitellen entisen minäni varjo, mutta suurimmaksi osaksi kuin dementian riepottelema, toisten apua ja hoivaa kaipaava ihmisraunio. Tai siltä minusta ainakin itsestäni tuntuu.

Haluaisin täyttää kaikkien toiveet, eritoten omani. Ne varmaankin ovat ylimitoitettuja ja suhteettomia. Ymmärrän tuon, mutta en silti kykene antamaan periksi. Vertaan itseäni elämäni aikana kertyneisiin mielikuviin; osa on syntynyt lapsuudessa ja nuoruudessa, osa muiden tekemisistä. Helposti niistä muodostuu illuusio kaikkeen kykenevästä, väsymättömästä ja hymyilevästä, ihanasta ihmisestä.

Kipukroonikon tekemiset näyttävät mitättömiltä. Yksi tapaaminen käy jo täyden päivän työstä, ja siitä täytyy usein toipua vielä seuraavakin päivä. Viikon kotiaskareet voi laskea yhden käden sormilla. Joskus ei pysty mihinkään, joskus vielä vähän vähempään. Jaksaminen riippuu kiputasosta, unen määrästä ja syödyistä lääkkeistä. Unissa kävelevä ja kipuileva haamu ei paljon saa aikaan.
Itselle pitäisi tietysti osata antaa armoa. Mutta sellainen vaatii jo todellista taitoa!
Helpompi on tuntea itsensä arvottomaksi ja mitättömäksi.

Identiteettini on ennen rakentunut työn kautta. Olen ollut aikaansaava ja tehokas ja työni jäljestä ylpeä. Olen osannut auttaa muita. Olen saanut siitä innoitusta ja kokenut onnistumista. Kun en enää kykene samaan, tuntuu, että olen kadottanut osan itseäni. Ja samalla olen menettänyt tärkeitä sosiaalisia suhteita ja yhdessä tekemisen kokemuksia. Sairastuminen krooniseen kipusairauteen on tehnyt minusta ajan mittaan kovin yksinäisen.

Mielellä on onneksi taipumus tehdä sopeutumistyötä. Muutamassa kipuvuodessa mieleni on oppinut hyväksymään vähemmän vaativia haaveita. En pysty patikoimaan ylös vuorelle, mutta silmä ja sielu lepäävät alavillakin mailla. En pääse koskaan matkustamaan Euroopan ulkopuolelle, mutta lähempänäkin on ihan riittävästi nähtävää. Kun välillä on ollut liikuntakyvytön, on kävelemään kykeneminen ilon aihe.

Mielen sopeutumisessa auttaa valtavasti, jos kumppanina on joku toinen, joka ymmärtää, mistä puhut, ja joka itsekin on kokenut vastaavia vaiheita elämässään.
Vertaistukija kuulostaa tietysti kaikkien asiantuntijoiden ja vaativan erityistason ammattilaisten keskellä sanana anteeksipyytelevän vaatimattomalta. Mutta vertaistukija puhuu kanssani samaa kieltä. Hän on ihminen, joka tietää miltä tuntuu, kun haaveet ovat nujertuneet ja on täytynyt aloittaa alusta.

Mitä tahansa meille tapahtuukin, haluamme tulla hyväksytyiksi. Horjuva identiteetti mittaa itseään muiden odotuksista ahkerasti ja kriittisesti.
Torjuvat ja arvostelevat ihmiset lisäävät epävarmuuttani omasta kyvykkyydestä ja arvosta. Ystävälliset ja suvaitsevat ihmiset auttavat minua hyväksymään itseni.
Voin ajatella itseni tärkeäksi ja arvokkaaksi, vaikka jättäisin mitat ottamatta. Olen arvokas ihan vain siksi, koska elän ja koen. Tätä minä harjoittelen.
Moni kipukroonikko kokee itsensä yksinäiseksi ja arvottomaksi. Kiitos jos autat jakamaan tietoa siitä, että meitä vaikeista kivuista kärsiviä on Suomessa 300 000 ❤️
Teksti psykologi ja kipukroonikko Sirpa Tahko

Ruoka: Tonnikalapannari

Ohje: https://www.hellapoliisi.fi/pikkusuolaiset/pizzapannari-tonnikalasta/

Menee niin helvetin hermot tähän nuhaan että oli pakko kaivaa sarvikuono esiin. En kylläkään tykkää yhtään tehdä nenähuuhteluita. Laitoin pään miten päin tahansa niin aina puolet vedestä valuu nieluun :( Mutta vähän aikaa on nenä auki huuhtelun jälkeen niin kai se on pakko ottaa pienempi paha..

Yksi paska työviikko taas takana ja kipeenä viikonloppuun. Poskiontelotulehdus ei vain tahdo helpottaa. Kuumetta ei ole eikä muutenkaan sillai flunssainen olo mutta nenä edelleen tukossa ja varsinkin öisin on yskää :(

Hermokivut on myös kovat. Lonkan lisäksi on ruvennu tuikkiin taas myös alaselässä. Toivottavasti ei ole merkki siitä että välilevyissä alkaa oleen taas ongelmia :(

Ja kaiken muun paskan päälle vielä kissa on kipeä :( Voi olla että joudun vielä lähteen sen kanssa lääkäriin. Heti meinaa tulla paniikkikohtaus. Iines aiheutti mulle niin totaaliset traumat viimeisenä vuotenaan.

Pari kuukautta sitten luulin jättäneeni lopulliset hyvästit suupolille mutta voi olla että joudunkin taas sinne meneen. Yläleukaan on yhden ruuvin kohdalle ikeneen tullut paise. Totta kai tartti vielä tällei jälkijunassa tulla ongelmia.

ja hermokivut pahenee jalassa.