rosalopa

Olen ollut nyt 2 ja puol vuotta tässä nykyisessä työpaikassa. Ja tämä aika on ollut ihan puhdasta helvettiä. Mutta vaikka toi jatkuva haukkuminen ja nöyryyttäminen on vituttanu niin olen mielestäni aika hyvin jaksanu pitää tunteet kasassa ja kovettanu itseni niin ettei pahimmatkaan loukkaukset tunnu miltään. 

Mutta nyt kun kesäloman jälkeen palasin töihin niin jokin on muuttunut. Ei pysty enää oleen ottamatta haukkuja henkilökohtaisesti. Ja olen myös huomannu etten esim pysty enää aina vastaan työpuhelimeen ollenkaan kun tiedän että tulee haukut. Toki yksityiselämässä on tällä hetkellä surua ja epävarmuutta mikä saattaa vaikuttaa mutta muutenkin on ruvennu miettiin yhä enemmän miten epäinhimillinen ala tää siivousala on. Siivooja ei voi esim puolustautua tai sanoa omaa puolta asiasta jos asiakas valittaa jostain. Siivooja on automaattisesti tehnyt väärin. Asiakas saa myös aivan vapaasti haukkua siivoojaa lihavaks, laiskaks, narkkariks tai jopa rasistisilla sanoilla ja siivoojan täytyy sietää kaikki koska asiakas on tärkeä ja niiden tyytyväisyys ainoa asia mistä esimiehet välittää. Eikä asiakkaat suinkaan ole ainoita jotka haukkuu ja nöyryyttää siivoojia. Esimiehet on kunnostautunu sillä alalla myös.

Tänään taas kuuntelin kuinka pari asiakasta kovaan ääneen keskusteli miten helpolla siivoojat saa palkan ja kuinka me ei tiedetä miten raskasta on tehdä oikeita töitä. Veikkaan että aika moni näistä tantoista ei jaksaisi päivääkään tehdä 3 ihmisen työaluetta ilman taukoja minimipalkalla. 

Onneksi oli sentään hyvä juttutuokio kolleegojen kanssa tänään. Työkaverit onkin ainoa asia mistä saa vähän voimaa tässä helvetin kolossa.