Lähenee

Leikkaus sen kun lähenee.. Eilen juttelin puhelimessa vuodeosaston hoitajan kanssa valmistautumisesta ja leikkausaamusta. Tänään kävin laitatuttamassa leikkauskoukut rautoihin. Ja nyt pitäisi sitten olla kaikki valmistelut tehty. Ja seuraava askel on keskiviikon leikkaus. Saisi tulla nopeaan. Odottaminen on pahinta. Ja lonkan kivut on helvetillisen korkealla :( :(

Kissakin aiheuttaa mulle taas lisästressiä. Tai oikeastaan se on Iines joka mut traumatisoi niin että huolestun kaikesta mahdollisesta pienestäkin eläimen terveyteen liittyvästä epäkohdasta. Se on toipunut kastroinnista hyvin. Ainakin käytös on ihan normaalia, on pirteä, leikkisä ja syö normaalisti. Enää ei niin kamalasti nuole takapäätä mutta vähän kyllä aina välillä. Ja se on ehkä hieman punoittava, mutta mun mielestäni haava on kiinni eikä sieltä ainakaan valu mitään. Mutta totta kai stressaan heti kun tulee mieleen Inkun viimeiset viikot ja kuinka jatkuvasti katselin sen peräpäätä että valuuko mätää :P :P

Kiirettä pitää

Kiirettä pitää leikkaukseen valmistautuessa. No 80% ajasta menee panikoimiseen ja loput valmistautumiseen. Eilen vietiin kissa kastroitavaksi ja rokotettavaksi että saa sen pois päiväjärjestyksestä. Leikkaus meni hyvin mutta kissa oli ihan tokkurassa loppupäivän. Nyt on muuten normaali mutta saan koko ajan kieltää sitä nuolemasta takapäätään. Voi olla että joudun vielä hakeen sille kaulurin vaikka lääkäri sano että kissat ei yleensä välitä haavoista/tikeistä.
Tänään kävin itse taas verikokeissa ja samalla otettiin nielusta ja nenästä viljelyt. Menin eri paikkaan kun viimeksi ja täällä oli selvästi heti erilainen ote. Kun multa on todella vaikea saada verta. Nytkin 2 ihmistä yritti ja vaikeuksia oli mutta otteet oli ronskimpia ja toinen hoitaja oli varmaan tottunut "vaikeisiin" potilaisiin koska oli valmis kokeileen vähän oudommistakin paikoista verikokeen ottamista. Loppujen lopuksi sai käsivarresta läheltä rannetta. Löytyi pienen pieni suoni joka tiputti yhden tipan kerrallaan mutta saatiin juuri ja juuri sen verran kun tarvitaan :P Hoitajat vielä kiitteli luojaa siitä että en kammoa neuloja tai verta kun täytyy pistää useaan kertaan normaalia isommalla neulalla ja vielä kaivella.
Inhottavampia ne viljelyt oli. Varsinkin nielu. Eikä nenäkään mukavalta tuntunut :P Mutta onneksi nuo on nyt poissa päiväjärjestyksestä.
Kävin sitten aikana kuluksi vielä kiertelemässä Tampereen keskustaa kun niin harvoin tulee nykyisin siellä pyörittyä. Ei se mihinkään kyllä muuttunut ole.

Sunnuntai Taide

I do not own any of these pictures!!

Kissalle ruokaa

Pelko pahenee, kivut samoin.
Onneksi tänään sai vähän muuta ajateltavaa kun mamma tuli käymään. Käytiin postista hakemassa mamman koiralleen tilaama koirankoppi ja kissa sai samalla kasan tölkkiruokia, pari pussia kuivanappuloita ja ruoka-alustan :) Ei ruoka lopu kissalta ihan heti. Vaikka kissa ei todellakaan ole nälkiintyneen näköinen. Olen ihan varma että kun vien kissan leikattavaksi maanantaina niin eläinlääkäri sanoo että se on liian lihava. Mutta minä en mielestäni syötä sitä liikaa. Se kyllä varastelee :P :P

Kaksi Viikkoa

Tasan kaksi viikkoa leikkaukseen ja alan oleen aika palasina. Eikä siihen auta se että koko kroppa on ruvennu reistaan. Lonkkaa särkee, niskan kivut on palannu ja limapussintulehdus uhittelee. En tiedä voiko stressi vaikuttaa vai onko tämä taas yksi universumin tapa haistattaa mulle paskat.
Paniikki alkaa oleen niin kova että on pakko harkita rauhoittavan hakemista. Viime yönä leposyke on ollut 90 ja tänään päivällä syke on ollut 120 - 150. Enkä ole kuntoillut. Mun tuurilla saan vielä sydärin ennen leikkausta. Voi miksi lähdin tähän rumpaan. Olis vaan antanut etuhampaiden pudota ja yrittäny jotenkin elää. Mutta nyt ei voi enää 4 vuoden hoitojen jälkeen ruveta pakittaan. Enkä oikein edes tiedä mitä eniten pelkään. En pelkää nukutusta enkä sitä että ne tappaa mut pöydälle. Enkä sitä että ulkonäkö menis pilalle enkä oikeastaan kipujakaan muuta kuin siltä osin jos ne jää krooniseksi.
Mutta leikkauksen laukaisema paniikki selvästi vaikuttaa muutenkin jaksamiseen ja pystymiseen tällä hetkellä. Jopa kauppaan meneminen oli hermostuttavaa. Ensi viikolla pitäisi viedä kissa leikattavaksi, käydä verikokeissa ja mennä suupolille laitatuttaan leikkauskoukut. Ja tekis mieli itkeä kun kaikki niistäkin pelottaa ihan saamaristi. On vain sellainen yleinen pelkotila tällä hetkellä päällä. Juuri tän takia sanoin silloin kirurgille että mulle sopisi parhaiten sellainen "tule huomenna leikkaukseen"-aika. En voi edes kuvitella tunnelmia päivää, paria ennen leikkausta, puhumattakaan siitä aamusta :( :(

Suomalainen pakolaiskeskustelu

Näinhän se vähän menee ;)

http://www.riemurasia.net/video/Suomalainen-pakolaiskeskustelu/177940

Turha

Tämä on taas niitä päiviä kun epäilen että otan huomaamattani päiväunia. Mikä ei olis ihme koska taas mennään 2-4 tunnin yöunilla.
Aamulla heräsin aikaisin ja vaikka oli kamala niska- ja pääkipu (en tiedä onko eilisestä kaatumisesta vai kipulääkkeettömyydestä) niin olin heti asennoitunut siihen että tänään saan jotain aikaan. Oli paljon mielessä kaikkea mitä pitäisi tehdä. Keitin jopa pitkästä aikaa aamukahvit jotta saisin heti aamusta hyvän alun. Istuskelin koneella, luin kaikenlaisia mielenkiintoisia artikkeleita ja kirjoitin pari sähköpostia, söin aamupalaa.. Yhtäkkiä katsoin kelloa ja se oli 4 iltapäivällä :P Enkä ollut tehnyt vielä mitään enkä sitten saanut tänäänkään oikein mitään aikaan.
Iltaisin alkaa aina se hirveä ahdistus kun pitäisi mennä nukkuun ja heti kun laitan silmät kiinni niin näen kauhukuvia leikkauksesta. Pikkuhiljaa alkaa pelottaan niin totaalisesti että tekisi jo mieli soittaa kirurgille ja sanoa että unohdetaan koko juttu. Sitten syön ruisleipää ja leuka naksuu sijoiltaan enkä tahdo pystyä pureen kun etuhampaat ei ota mihinkään kiinni.
Mutta kyllä silti on välillä sellainen olo että haluaisi lähteä karkuun ja olla kohtaamatta niitä kipuja mitä leikkauksen jälkeen on. Vieläkään en ole googlannut leikkauskuvia tai tarinoita mutta kyllä lähellä on jo ollut.