Turha

Tämä on taas niitä päiviä kun epäilen että otan huomaamattani päiväunia. Mikä ei olis ihme koska taas mennään 2-4 tunnin yöunilla.
Aamulla heräsin aikaisin ja vaikka oli kamala niska- ja pääkipu (en tiedä onko eilisestä kaatumisesta vai kipulääkkeettömyydestä) niin olin heti asennoitunut siihen että tänään saan jotain aikaan. Oli paljon mielessä kaikkea mitä pitäisi tehdä. Keitin jopa pitkästä aikaa aamukahvit jotta saisin heti aamusta hyvän alun. Istuskelin koneella, luin kaikenlaisia mielenkiintoisia artikkeleita ja kirjoitin pari sähköpostia, söin aamupalaa.. Yhtäkkiä katsoin kelloa ja se oli 4 iltapäivällä :P Enkä ollut tehnyt vielä mitään enkä sitten saanut tänäänkään oikein mitään aikaan.
Iltaisin alkaa aina se hirveä ahdistus kun pitäisi mennä nukkuun ja heti kun laitan silmät kiinni niin näen kauhukuvia leikkauksesta. Pikkuhiljaa alkaa pelottaan niin totaalisesti että tekisi jo mieli soittaa kirurgille ja sanoa että unohdetaan koko juttu. Sitten syön ruisleipää ja leuka naksuu sijoiltaan enkä tahdo pystyä pureen kun etuhampaat ei ota mihinkään kiinni.
Mutta kyllä silti on välillä sellainen olo että haluaisi lähteä karkuun ja olla kohtaamatta niitä kipuja mitä leikkauksen jälkeen on. Vieläkään en ole googlannut leikkauskuvia tai tarinoita mutta kyllä lähellä on jo ollut.