Kiirettä pitää

Kiirettä pitää leikkaukseen valmistautuessa. No 80% ajasta menee panikoimiseen ja loput valmistautumiseen. Eilen vietiin kissa kastroitavaksi ja rokotettavaksi että saa sen pois päiväjärjestyksestä. Leikkaus meni hyvin mutta kissa oli ihan tokkurassa loppupäivän. Nyt on muuten normaali mutta saan koko ajan kieltää sitä nuolemasta takapäätään. Voi olla että joudun vielä hakeen sille kaulurin vaikka lääkäri sano että kissat ei yleensä välitä haavoista/tikeistä.
Tänään kävin itse taas verikokeissa ja samalla otettiin nielusta ja nenästä viljelyt. Menin eri paikkaan kun viimeksi ja täällä oli selvästi heti erilainen ote. Kun multa on todella vaikea saada verta. Nytkin 2 ihmistä yritti ja vaikeuksia oli mutta otteet oli ronskimpia ja toinen hoitaja oli varmaan tottunut "vaikeisiin" potilaisiin koska oli valmis kokeileen vähän oudommistakin paikoista verikokeen ottamista. Loppujen lopuksi sai käsivarresta läheltä rannetta. Löytyi pienen pieni suoni joka tiputti yhden tipan kerrallaan mutta saatiin juuri ja juuri sen verran kun tarvitaan :P Hoitajat vielä kiitteli luojaa siitä että en kammoa neuloja tai verta kun täytyy pistää useaan kertaan normaalia isommalla neulalla ja vielä kaivella.
Inhottavampia ne viljelyt oli. Varsinkin nielu. Eikä nenäkään mukavalta tuntunut :P Mutta onneksi nuo on nyt poissa päiväjärjestyksestä.
Kävin sitten aikana kuluksi vielä kiertelemässä Tampereen keskustaa kun niin harvoin tulee nykyisin siellä pyörittyä. Ei se mihinkään kyllä muuttunut ole.