Eilisistä sukujuhlista selvitty hengissä. Monet ihmetteli minkä takia en istunut juuri ollenkaan ja kävelin edestakasin mutta muuten pääsin aika helpolla. Vain pari ihmistä rupesi kyseleen leikkauksesta. Hermokivut on kyllä tänään ihan huipussaan kun menin idiootti laittaan korolliset kengät juhliin. Ei tykänny selkä, ei lonkka eikä nilkka :P :P Lääkäri on kyllä jo monta kertaa kieltänyt korkokengät mutta sitä tulee toteltua yhtä hyvin kuin oikojan langettamaa sokerikieltoa ;P
Limapussintulehdus on taas aiheuttanut mukavan turvotuksen. En ymmärrä miksi se koko ajan uusiutuu. Tämän paikan limapussintulehduksen (Bursiitin) ei pitäisi olla muutenkaan mikään kamalan yleinen.
Tän linkin takaa löytyy aiheesta englanniksi, suomeksi ei edes löydy oikeastaan tietoa eikä lääkäreistäkään ole kamalasti hyötyä: http://www.epainassist.com/sports-injuries/pelvic-groin-buttock-pain/ischiogluteal-bursitis
Pääpiirteissään tuolla mainitaan että altistavia tekijöitä ovat erityisesti runsas istuminen (erityisesti kovilla alustoilla) ja iskuja aiheuttavat liikkeet kuten hyppiminen, potkiminen ja juokseminen. Noista mikään ei päde muhun kun en mitään niistä pysty tekeen.
Muita mahdollisia, mutta harvinaisempia, aiheuttajia ovat mm. liiallinen tai vääränlainen liikkuminen, huono ryhti, jäykät nivelen lantiossa, reiden lihasten heikkous, krooninen kihti tai iskiaskivut, puristuksessa olevat hermot ja eri-pari jalat. Nämä sopii mun tilanteeseen paremmin.
Oireiksi kuvaillaan mm. istuinkyhmyn kivut, kivut jalkaa suoristaessa ja polvea koukistaessa, istuminen pahentaa kipua ja kipu istuinkyhmyä ja reiden lihaksia koskettaessa.
Sekä tietysti pahassa tilanteessa, kuten mulla, selvästi tuntuva kuuma patti :P
Hoidoksi ehdotetaan lepoa, kylmää ja kortisonia, jotka mulla ei auta kuin hetkellisesti.
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
perjantai 6. marraskuuta 2015
Ei vieläkään valoa
Masennus ja väsymys jatkuu. Kivut pahenee eikä mistään löydä edes vähäistä iloa x( x(
Tietää että masennus on paha kun edes hyvä ruoka ja musiikki ei innosta.
Huomenna olisi juhlat joihin pitäisi mennä ja nyt jo on kamala stressi. En ensinnäkään tiedä mitä laittaisin päälle kun en reidessä olevan appelsiinin kokosen turvotuksen takia saa housuja jalkaan :( :( Jouduin kauppaankin menee yli-isoissa pyjama-housuissa.
Enkä muutenkaan jaksaisi mitään juhlia missä pitää olla sosiaalinen. En ainakaan halua keskustella kenenkään kanssa itsestäni x( x( Mutta aina tulee ihmisiä kyseleen että mitäs sulle nyt kuuluu. No tuskaa ja köyhyyttä, kiitos kysymästä :(
Menin vielä eilen värjään tukkani kun ajattelin että olisi edes hiukset jonkinlaisessa kunnossa. Yritin olla ihan tosi varovainen ettei tulisi läikkiä ihoon. No eikö hemmettin otsassa ole nyt pitkä tumma viiru. Eikä lähde sitten millään :( Eikä muutenkaan ole oikein tasainen lopputulos. Mutta eipä hiuksia ole enää paljon jäljelläkään jos tämä hiustenlähtö tahti jatkuu niin kohta ei varmaan ole ollenkaan.
Niskassa ja kaulalla on myös hieman kutisevaa ihottumaa enkä tiedä onko reaktio väriaineeseen vai uuteen pesuaineeseen vai johonkin muuhun :(
Iines-painajaiset on palannu. Tosin teema käänty ylösalaisin. Aiemmin näin unta jossa Inkun piti olla kuollut mutta mamma ja sisko ja muut tuli mulle huutaan että Iines onkin elossa ja olen hylännyt sen. Nyt näen unta että minä olen perheestä ainoa joka näkee Inkun kärsivän hahmon (sellainen kuin se oli pari viimeistä päivää) ja kaikki muut väittää että Iines on kuollut ja minä vain näen näkyjä.
Raskasta herätä kamalan ahdistuksen kanssa. Varsinkin kun ensimmäisenä rupean etsiin Inkkua vierestä ja siinä onkin kissa. Ei sillä etteikö olisi kiva että Malachi nukkuu vieressä. Aina vain tulee se kamala tunne kun tajuaa ettei Inkkua ole.
Mala ei ole onneksi enää oksentanut matoja. Kohta voi varmaan harkita sitä rokottamiskäyntiä. Juuri näky olevan facebookissa tiedote mahdollisesta kissarutto-epidemiasta. Kissa on kasvanu hirveästi ja siitä on tullut röyhkeämpi :) Hänestä on tullut iso, itsenäinen kissa joka kyllä aina välillä haluaa tulla kainaloon rapsutettavaksi. Mutta kyllä se välillä koetteleekin.
Tietää että masennus on paha kun edes hyvä ruoka ja musiikki ei innosta.
Huomenna olisi juhlat joihin pitäisi mennä ja nyt jo on kamala stressi. En ensinnäkään tiedä mitä laittaisin päälle kun en reidessä olevan appelsiinin kokosen turvotuksen takia saa housuja jalkaan :( :( Jouduin kauppaankin menee yli-isoissa pyjama-housuissa.
Enkä muutenkaan jaksaisi mitään juhlia missä pitää olla sosiaalinen. En ainakaan halua keskustella kenenkään kanssa itsestäni x( x( Mutta aina tulee ihmisiä kyseleen että mitäs sulle nyt kuuluu. No tuskaa ja köyhyyttä, kiitos kysymästä :(
Menin vielä eilen värjään tukkani kun ajattelin että olisi edes hiukset jonkinlaisessa kunnossa. Yritin olla ihan tosi varovainen ettei tulisi läikkiä ihoon. No eikö hemmettin otsassa ole nyt pitkä tumma viiru. Eikä lähde sitten millään :( Eikä muutenkaan ole oikein tasainen lopputulos. Mutta eipä hiuksia ole enää paljon jäljelläkään jos tämä hiustenlähtö tahti jatkuu niin kohta ei varmaan ole ollenkaan.
Niskassa ja kaulalla on myös hieman kutisevaa ihottumaa enkä tiedä onko reaktio väriaineeseen vai uuteen pesuaineeseen vai johonkin muuhun :(
Iines-painajaiset on palannu. Tosin teema käänty ylösalaisin. Aiemmin näin unta jossa Inkun piti olla kuollut mutta mamma ja sisko ja muut tuli mulle huutaan että Iines onkin elossa ja olen hylännyt sen. Nyt näen unta että minä olen perheestä ainoa joka näkee Inkun kärsivän hahmon (sellainen kuin se oli pari viimeistä päivää) ja kaikki muut väittää että Iines on kuollut ja minä vain näen näkyjä.
Raskasta herätä kamalan ahdistuksen kanssa. Varsinkin kun ensimmäisenä rupean etsiin Inkkua vierestä ja siinä onkin kissa. Ei sillä etteikö olisi kiva että Malachi nukkuu vieressä. Aina vain tulee se kamala tunne kun tajuaa ettei Inkkua ole.
Mala ei ole onneksi enää oksentanut matoja. Kohta voi varmaan harkita sitä rokottamiskäyntiä. Juuri näky olevan facebookissa tiedote mahdollisesta kissarutto-epidemiasta. Kissa on kasvanu hirveästi ja siitä on tullut röyhkeämpi :) Hänestä on tullut iso, itsenäinen kissa joka kyllä aina välillä haluaa tulla kainaloon rapsutettavaksi. Mutta kyllä se välillä koetteleekin.
tiistai 3. marraskuuta 2015
Masis
Paha masennuskausi jatkuu. Ei jaksa tehdä mitään. Aamulla ei millään viitsisi nousta sängystä ja jos kissa ei väkisin puskis ylös antaan ruokaa niin en todennäköisesti nousiskaan. Ei vaan huvita enää mikään. Ei edes sellaiset asiat mistä olen ennen tykännyt kuten musiikin kuuntelu tai lukeminen. Ei vaan jaksa yhtään mitään.
Syyt masennukseen on aina nämä samat. Kivut, liikuntavaikeudet, työttömyys, rahanpuute, yksinäisyys, ikävä Inkkua jne.
Olen yrittänyt hoitaa masennusta tutuilla keinoilla. Eli ensin ruoalla ja tein oikein kunnon makean suurikalorisen jälkkärin muffinsi-taikinasta, kermavaahdosta ja suklaasta. Ei auttanut. Sitten ajattelin että lähden heittää kunnon lenkin kun oli niin kaunis ilma ja liikunta on jäänyt taas ihan totaalisesti taka-alalle. En päässyt kovinkaan pitkälle kun kipu reidessä kävi niin kovaksi että oli pakko kääntyä takaisin.
Ja muita keinoja en sitten keksikään, lääkityksen lisäksi, millä voisi yrittää masennusta hoitaa. Kun mitään varsinaista harrastusta on turha edes yrittää kun kiinnostusta ei riitä mihinkään :(
Kissa sentään tuo vähän vaihtelua elämään. Tänäänkin se kamppas eteisessä niin upeasti että lensin kirjaimellisesti naamalleni. Ja sitten tarpeillaan käydessä onnistu astuun ulosteeseensa ja käveli paska-tassuilla pitkin eteisen mattoa. Eli mukavaa viihdettä on sentään ollut :P
Syyt masennukseen on aina nämä samat. Kivut, liikuntavaikeudet, työttömyys, rahanpuute, yksinäisyys, ikävä Inkkua jne.
Olen yrittänyt hoitaa masennusta tutuilla keinoilla. Eli ensin ruoalla ja tein oikein kunnon makean suurikalorisen jälkkärin muffinsi-taikinasta, kermavaahdosta ja suklaasta. Ei auttanut. Sitten ajattelin että lähden heittää kunnon lenkin kun oli niin kaunis ilma ja liikunta on jäänyt taas ihan totaalisesti taka-alalle. En päässyt kovinkaan pitkälle kun kipu reidessä kävi niin kovaksi että oli pakko kääntyä takaisin.
Ja muita keinoja en sitten keksikään, lääkityksen lisäksi, millä voisi yrittää masennusta hoitaa. Kun mitään varsinaista harrastusta on turha edes yrittää kun kiinnostusta ei riitä mihinkään :(
Kissa sentään tuo vähän vaihtelua elämään. Tänäänkin se kamppas eteisessä niin upeasti että lensin kirjaimellisesti naamalleni. Ja sitten tarpeillaan käydessä onnistu astuun ulosteeseensa ja käveli paska-tassuilla pitkin eteisen mattoa. Eli mukavaa viihdettä on sentään ollut :P
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
perjantai 30. lokakuuta 2015
Hyvää pyhäinpäivää ja/tai Halloweenia!!
Itse en juhlista kumpaakaan. Tosin Charlie Brownin (Jaska Jokusen) It´s the Great Pumpkin Charlie Brown-pätkä on pakko katsoa kun klassikko on :)
Ja vielä lempirunoni joka (Simpsonien ansiosta) tuo mulle aina mieleen Halloweenin ajan ;)
The Raven (Edgar Allan Poe) (Suomeksi käännetty versio tästä linkistä: Korppi )
Ja vielä lempirunoni joka (Simpsonien ansiosta) tuo mulle aina mieleen Halloweenin ajan ;)
The Raven (Edgar Allan Poe) (Suomeksi käännetty versio tästä linkistä: Korppi )
Once upon a midnight dreary, while I pondered, weak and weary,
Over many a quaint and curious volume of forgotten lore—
While I nodded, nearly napping, suddenly there came a tapping,
As of some one gently rapping, rapping at my chamber door.
“’Tis some visitor,” I muttered, “tapping at my chamber door—
Only this and nothing more.”
Ah, distinctly I remember it was in the bleak December;
And each separate dying ember wrought its ghost upon the floor.
Eagerly I wished the morrow;—vainly I had sought to borrow
From my books surcease of sorrow—sorrow for the lost Lenore—
For the rare and radiant maiden whom the angels name Lenore—
Nameless here for evermore.
And the silken, sad, uncertain rustling of each purple curtain
Thrilled me—filled me with fantastic terrors never felt before;
So that now, to still the beating of my heart, I stood repeating
“’Tis some visitor entreating entrance at my chamber door—
Some late visitor entreating entrance at my chamber door;—
This it is and nothing more.”
Presently my soul grew stronger; hesitating then no longer,
“Sir,” said I, “or Madam, truly your forgiveness I implore;
But the fact is I was napping, and so gently you came rapping,
And so faintly you came tapping, tapping at my chamber door,
That I scarce was sure I heard you”—here I opened wide the door;—
Darkness there and nothing more.
Deep into that darkness peering, long I stood there wondering, fearing,
Doubting, dreaming dreams no mortal ever dared to dream before;
But the silence was unbroken, and the stillness gave no token,
And the only word there spoken was the whispered word, “Lenore?”
This I whispered, and an echo murmured back the word, “Lenore!”—
Merely this and nothing more.
Back into the chamber turning, all my soul within me burning,
Soon again I heard a tapping somewhat louder than before.
“Surely,” said I, “surely that is something at my window lattice;
Let me see, then, what thereat is, and this mystery explore—
Let my heart be still a moment and this mystery explore;—
’Tis the wind and nothing more!”
Open here I flung the shutter, when, with many a flirt and flutter,
In there stepped a stately Raven of the saintly days of yore;
Not the least obeisance made he; not a minute stopped or stayed he;
But, with mien of lord or lady, perched above my chamber door—
Perched upon a bust of Pallas just above my chamber door—
Perched, and sat, and nothing more.
Then this ebony bird beguiling my sad fancy into smiling,
By the grave and stern decorum of the countenance it wore,
“Though thy crest be shorn and shaven, thou,” I said, “art sure no craven,
Ghastly grim and ancient Raven wandering from the Nightly shore—
Tell me what thy lordly name is on the Night’s Plutonian shore!”
Quoth the Raven “Nevermore.”
Much I marvelled this ungainly fowl to hear discourse so plainly,
Though its answer little meaning—little relevancy bore;
For we cannot help agreeing that no living human being
Ever yet was blessed with seeing bird above his chamber door—
Bird or beast upon the sculptured bust above his chamber door,
With such name as “Nevermore.”
But the Raven, sitting lonely on the placid bust, spoke only
That one word, as if his soul in that one word he did outpour.
Nothing farther then he uttered—not a feather then he fluttered—
Till I scarcely more than muttered “Other friends have flown before—
On the morrow he will leave me, as my Hopes have flown before.”
Then the bird said “Nevermore.”
Startled at the stillness broken by reply so aptly spoken,
“Doubtless,” said I, “what it utters is its only stock and store
Caught from some unhappy master whom unmerciful Disaster
Followed fast and followed faster till his songs one burden bore—
Till the dirges of his Hope that melancholy burden bore
Of ‘Never—nevermore’.”
But the Raven still beguiling all my fancy into smiling,
Straight I wheeled a cushioned seat in front of bird, and bust and door;
Then, upon the velvet sinking, I betook myself to linking
Fancy unto fancy, thinking what this ominous bird of yore—
What this grim, ungainly, ghastly, gaunt, and ominous bird of yore
Meant in croaking “Nevermore.”
This I sat engaged in guessing, but no syllable expressing
To the fowl whose fiery eyes now burned into my bosom’s core;
This and more I sat divining, with my head at ease reclining
On the cushion’s velvet lining that the lamp-light gloated o’er,
But whose velvet-violet lining with the lamp-light gloating o’er,
She shall press, ah, nevermore!
Then, methought, the air grew denser, perfumed from an unseen censer
Swung by Seraphim whose foot-falls tinkled on the tufted floor.
“Wretch,” I cried, “thy God hath lent thee—by these angels he hath sent thee
Respite—respite and nepenthe from thy memories of Lenore;
Quaff, oh quaff this kind nepenthe and forget this lost Lenore!”
Quoth the Raven “Nevermore.”
“Prophet!” said I, “thing of evil!—prophet still, if bird or devil!—
Whether Tempter sent, or whether tempest tossed thee here ashore,
Desolate yet all undaunted, on this desert land enchanted—
On this home by Horror haunted—tell me truly, I implore—
Is there—is there balm in Gilead?—tell me—tell me, I implore!”
Quoth the Raven “Nevermore.”
“Prophet!” said I, “thing of evil!—prophet still, if bird or devil!
By that Heaven that bends above us—by that God we both adore—
Tell this soul with sorrow laden if, within the distant Aidenn,
It shall clasp a sainted maiden whom the angels name Lenore—
Clasp a rare and radiant maiden whom the angels name Lenore.”
Quoth the Raven “Nevermore.”
“Be that word our sign of parting, bird or fiend!” I shrieked, upstarting—
“Get thee back into the tempest and the Night’s Plutonian shore!
Leave no black plume as a token of that lie thy soul hath spoken!
Leave my loneliness unbroken!—quit the bust above my door!
Take thy beak from out my heart, and take thy form from off my door!”
Quoth the Raven “Nevermore.”
And the Raven, never flitting, still is sitting, still is sitting
On the pallid bust of Pallas just above my chamber door;
And his eyes have all the seeming of a demon’s that is dreaming,
And the lamp-light o’er him streaming throws his shadow on the floor;
And my soul from out that shadow that lies floating on the floor
Shall be lifted—nevermore!
torstai 29. lokakuuta 2015
Väsyttää
Tänään väsyttää.. Sekä mua että kissaa. Oli tarkoitus siivota mutta päätettiin nukkua kunnon päikkärit sen sijaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kesä alkaa oleen lusittu, mikä sopii mulle vallan mainiosti. Syksy on suosikki vuodenaika 💓💓💓
-
Systerin ohjeen pohjalta tein tänään tällaisen kanakeiton ja oli meinaan taivaallisen hyvää. Melkein teki mieli vetää koko kattilallinen ker...
-
Hyvää. Varsinkin perunan kanssa. * 400g makkaraa * 2dl ruokakermaa * 1/3 palaa koskenlaskijaa * 2rkl ketsuppia * suolaa, valkopippuria...
-
En muista koska olisi viimeksi ollut "päivällisvieraita" mutta tänään sellainenkin ihme koettiin. Yksi parhaista kavereista tuli ...











