perjantai 6. marraskuuta 2015

Ei vieläkään valoa

Masennus ja väsymys jatkuu. Kivut pahenee eikä mistään löydä edes vähäistä iloa x( x(
Tietää että masennus on paha kun edes hyvä ruoka ja musiikki ei innosta.
Huomenna olisi juhlat joihin pitäisi mennä ja nyt jo on kamala stressi. En ensinnäkään tiedä mitä laittaisin päälle kun en reidessä olevan appelsiinin kokosen turvotuksen takia saa housuja jalkaan :( :( Jouduin kauppaankin menee yli-isoissa pyjama-housuissa.
Enkä muutenkaan jaksaisi mitään juhlia missä pitää olla sosiaalinen. En ainakaan halua keskustella kenenkään kanssa itsestäni x( x( Mutta aina tulee ihmisiä kyseleen että mitäs sulle nyt kuuluu. No tuskaa ja köyhyyttä, kiitos kysymästä :(
Menin vielä eilen värjään tukkani kun ajattelin että olisi edes hiukset jonkinlaisessa kunnossa. Yritin olla ihan tosi varovainen ettei tulisi läikkiä ihoon. No eikö hemmettin otsassa ole nyt pitkä tumma viiru. Eikä lähde sitten millään :( Eikä muutenkaan ole oikein tasainen lopputulos. Mutta eipä hiuksia ole enää paljon jäljelläkään jos tämä hiustenlähtö tahti jatkuu niin kohta ei varmaan ole ollenkaan. 
Niskassa ja kaulalla on myös hieman kutisevaa ihottumaa enkä tiedä onko reaktio väriaineeseen vai uuteen pesuaineeseen vai johonkin muuhun :(

Iines-painajaiset on palannu. Tosin teema käänty ylösalaisin. Aiemmin näin unta jossa Inkun piti olla kuollut mutta mamma ja sisko ja muut tuli mulle huutaan että Iines onkin elossa ja olen hylännyt sen. Nyt näen unta että minä olen perheestä ainoa joka näkee Inkun kärsivän hahmon (sellainen kuin se oli pari viimeistä päivää) ja kaikki muut väittää että Iines on kuollut ja minä vain näen näkyjä.
Raskasta herätä kamalan ahdistuksen kanssa. Varsinkin kun ensimmäisenä rupean etsiin Inkkua vierestä ja siinä onkin kissa. Ei sillä etteikö olisi kiva että Malachi nukkuu vieressä. Aina vain tulee se kamala tunne kun tajuaa ettei Inkkua ole.

Mala ei ole onneksi enää oksentanut matoja. Kohta voi varmaan harkita sitä rokottamiskäyntiä. Juuri näky olevan facebookissa tiedote mahdollisesta kissarutto-epidemiasta. Kissa on kasvanu hirveästi ja siitä on tullut röyhkeämpi :) Hänestä on tullut iso, itsenäinen kissa joka kyllä aina välillä haluaa tulla kainaloon rapsutettavaksi. Mutta kyllä se välillä koetteleekin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 Kesä alkaa oleen lusittu, mikä sopii mulle vallan mainiosti. Syksy on suosikki vuodenaika 💓💓💓