Höh

Leikkauksesta reilu 2 kuukautta ja tänään käynti suupolilla. Hyvältä näyttää purenta ja hampaat. Mutta jotta ei liian hyvin menisi niin yksi hammas on vähän mennyt kallelleen ja jouduttiin laittaan vedot. Muuten jatketaan kumilenkeillä ja yritetään saada takahampaat ottaan yhteen.
Vasemmalle (puutuneelle) puolelle on ruvennu palaan tunto. Hitaasti mutta kuitenkin. Eli toivo elää ettei olisi hermovaurioo. Mitään muuta erikoista ei ollut. Tällä hetkellä oikoja on erittäin tyytyväinen tilanteeseen ja toivoo että jouluun mennessä olisi  homma ohi. Mutta muistutti ettei näitä hommia ikinä pysty varmasti ennustaan, joillain menee tosi nopeasti ja joillaan junnaa pitkään. Niinkuin mulla tuon ensimmäisen oikomisosion kanssa kun piti kestää reilu vuosi ja meni neljä :D

Englantia

Tänään pääsin pitkästä aikaa puhumaan englantia kun lähistölle muuttanut maahanmuuttaja rupesi juttusille. Eikä siinä mitään. Mutta nyt on taas lisää ihmisiä joita vältellä tossa pihalla. Siis ettei joudu jutteleen kun lähtee kauppaan tai roskia viemään ;) ;) Olen aina yrittänyt kaikin keinoin vältellä kaikkia mahdollisia naapureita ja talkoita ja mitä tahansa mikä voisi johtaa jutteluun. Koska kun juttelet kerran niin joudut jäämään jutteleen joka kerta puoleks tunniks. Ja mulla ei ole minkäänlaista tarvetta ystävystyä. Mulle riittää sellainen satunnainen tervehtiminen rapussa. Enkä pane pahakseni vaikkei olisi sitäkään :P Onneksi tässä samassa rapussa ei ole enää yhtään ihmistä jota tarttis kartella ;) Pihapiirissä kyllä..
Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt että pystyin vielä jutteleen luontevasti englanniksi. Tulee niin vähän puhuttua sitä nykyisin. Tai ylipäänsä puhuttua, millään kielellä.
Itse asiassa oli outoa että mun puheeni oli paljon normaalimpaa englanniksi. Kun puhun suomea niin rautojen ja puutumisen ja purennan takia se menee ihan sössötykseksi ja välillä viheltämiseksi ja änkytykseksi. Muistan kun töissä vielä ollessa yritin puhua asiakkaalle ranskaa, no se oli nolo kokemus :P

Töistä puheenollen. Työkkäristä tuli työtarjous. Tällä kertaa onneksi kirjeenä eikä puhelimitse niinkuin viimeksi. Nokialla olisi tämä paikka. Ensimmäinen kerta kun tarjotaan Tampereen ulkopuolelta mulle. Onneksi Nokia on vielä siedettävän lähellä. Paikasta riippuen voi olla lähempänä kuin edellinen työpaikka. Toivon tietysti että saisin sen paikan, mutta ei vaan jaksa enää innostua. En ole päässyt pitkään aikaan enää edes haastatteluun :( :(
Ja kuitenkaan mun hakemuksista ei pitäis olla mitään vikaa. Mutta se pitkä työttömyysjakso ei tietenkään anna hyvää kuvaa. Pitkäaikaistyöttömässä kun täytyy olla jotain vikaa tai sitten se on vaan laiska :P :P Joku näin mulle sano päin naamaa. En vain muista enää kuka. Paras oli kun lääkäri sano kerran että ei työttömän tarvi kävellä :P Että on ihanaa olla täysin ihmisarvoton työtön.

Kipu palas

On se kumma ettei ihminen osaa pitää päätään kiinni. Juuri menin hehkuttaan että leukanivelen kivut on historiaa. No eikö tänään alkanut tuo niin tuttu korvan ja hampaiden särky x( x( Olis pitänyt vain olla hiljaa taas. Onneksi ylihuomenna on aika suupolille. Kuulen sitten tuomion tän hetkisestä tilanteesta.

Kissa saavutti tänään taas yhden virstanpylvään. Se oppi avaan jääkaapin oven :( Miksi kaikki mun eläimet on ahneita paskahattuja x( x(

Sairasloma leffoja 6

Edge of Tomorrow

In the Valley of Elah

True Grit

Up in the Air

Winter´s Tale

Dogma

Shutter Island

the Imaginarium of Doctor Parnassus

Transcendence

Leuka

Kaksi tuttuani käy tällä hetkellä läpi tätä samaa purennan oikomishoitoa kuin minä. He ovat tosin vasta alussa rautojen kanssa. Myös heille suunnitellaan leikkausta, joskin vain alaleuan osalta. He kyselevät minulta jatkuvasti, että olenko katunut leikkausta ja miten olen toipunut ja onko ollut hyötyä jne.
Pari viikkoa sitten oli hetki kun kaduin leikkaukseen menoa koska leukanivelen tulehdus aiheutti niin hirveät kivut sekä leukoihin että myös korviin ja hampaisiin. Silloin mietin että olisi pitänyt olla menemättä. Enää en tunne niin ja totuuden nimissä täytyy sanoa että kyllä ne kivut oli helvetillisiä silloin ennen hoitojen alkuakin. Senhän takia ylipäänsä hoitoihin lähdin.
Leikkaus itsessään ei ollut niin raju kuin pelkäsin. Ihan positiivinen kokemus. Ei ollut kipuja tms. Turvotus ja suun aukeamattomuus oli tietysti inhottavia asioita mutta kyllä nekin kesti ihan hyvin. Yllättävän paljon löytyi pehmeää syötävää kun alunperin oli sellainen mielikuva että pelkillä pilteillä pitäis pärjätä ;) Mulla palasi tunto (alavasenta lukuunottamatta) heti leikkauksen jälkeen. Mikä on kai poikkeuksellista.
Ainoa takapakki toipumisessa on ollut tuo leukanivelen tulehtuminen.

Pahin kasvojen turvotus (ja muutamat pienet mustelmat) laski ensimmäisen 2 viikon aikana, ja loput tuossa 6 viikon kohdalla. Tunto alavasemmalle ei ole vielä palautunut mutta pientä kihelmöintiä on. Itse leuoissa ei ole ollut kipuja missään vaiheessa, vain leukanivelessä.
Syöminen sujuu jo aika hyvin vaikka pureskelu on edelleen työlästä. Lähinnä sen takia kun purenta on edelleen itselle niin outo. Mutta kyllä se täytyy todeta ensimmäisenä että päänsäryt on vähentynyt huomattavasti leikkauksen jälkeen. Samoin kuin nuo leukalihasten kireyden aiheuttamat kivut. Ulkonäkökin on "normaalimpi" kun ei ole enää oravahampaita. Eikä alahuuli ja kitalaki ole kivuliailla haavoilla kun ei enää hampaat kaivaudu niihin. Kun suu tottuu uuteen purentaan niin syöminen on varmasti helpompaa kuin aiemmin.
Suu aukeaa lähestulkoon kokonaan mutta vielä täytyy jumpata. Mutta kaikenkaikkiaan vaikuttaisi että voiton puolella ollaan.
En tällä hetkellä kadu leikkaukseen menemistä. Plussan puolella ollaan. Mutta rankat nämä viimeiset 4 vuotta on ollut kun oikomisaikakin tuplaantu alkuperäisestä suunnitelmasta. En tiedä olisinko lähtenyt jos olisin tiennyt kuinka rankat hoidot on, mutta en kadu.
Toivon mukaan jouluun mennessä pääsis kokonaan raudoista eroon ja vois vihdoin laittaa tän osion taakse. :P

Huono aamu

Aamut on muutenkin kamalia. Se tunne kun heräät eikä satu yhtään. Mutta tiedät että heti kun vähänkin liikautat jalkaa tai muuta ruumiinosaa niin se särky alkaa :P Tänään vain oli vielä plussana niska ihan jumissa kun kissa nukku kaulaa vasten enkä halunnut häiritä sen unta. Tosin jos olisin tiennyt että minkälaisen yllätyksen se oli järjestänyt mulle kylppäriin niin olisin heivannu sen helvettiin.
Oli mukava aamulla tallustaa kylppäriin ja liukastua kissanpaskaan. En tiedä mitä se on tehnyt mutta kylppärin lattia ja seinä oli aivan paskassa. Samoin eteisen matto. Ja nyt huomasin että koko makkari haisee paskalle mutta en löydä lähdettä x( Eipä ainakaan tarvi miettiä että miten kuluttaisi tän sunnuntain..

Rahapussi

Flunssa alkaa hellittää, kivut ei :( Kamalat poltot taas lonkassa :P Vaikka olen yrittänyt taas käydä lenkillä.
Pari päivää olen tapellut taas koneen kanssa. Koneessa itsessään ei ole mitään vikaa mutta mulla on jatkuvasti ongelmia tuon Windows 10:n kanssa. Nyt käynnistys-valikko lakkas kokonaan toimimasta ja pari päivää meni ennenkuin sain toimiin. Tietysti vasta se viimeinen kuudesta korjausohjeesta tehos. Muuten kone selvisi rupeamasta ilman vammoja mutta jotenkin siinä hötäkässä onnistuin vahingossa poistaan mun valokuva-kansion jossa oli kaikki mun leukaoperaation jälkeen ottamani valokuvat :( Onneksi muutamia on tässä blogissa ja facebookissa tallessa mutta ei kaikki :( Ja tietysti mulla on koneessa ohjelmisto joka estää tiedostojen palauttamisen :P
Tänään jouduin myös heittään hyvästit mun kauan ja hyvin palvelleelle Oilily-rahapussille. Viimein meni rikki niin ettei ole enää turvallista käyttää. Mulla oli onneksi jo varastossa odottamassa muumi-rahapussi. Joka on kyllä ihan söpö mutta turhan iso :P