Joskus vain tulee vihattua elämäänsä uskomattoman paljon. En olisi koskaan uskonut että kolmikymppisenä olen osittain liikuntakyvytön, rutiköyhä, pitkäaikaistyötön :(
Sen lisäksi että selän kivut on taas pahentunut parin päivän aikana niin nyt ne on ruvennu siirtyyn myös kehon vasemmalle puolelle. Tähän asti mulla on ollut kaikki selän, lonkan & nilkan vaivat oikealla puolella, mutta tänään lenkillä rupesi yhtäkkiä vihloon selkää vasemmalta puolelta vasempaan jalkaan. Melkein puoli tuntia jouduin taas nojaan puuhun ja yrittään eteenpäin hyppimistä ennenkuin meni sen verran ohi että pystyin käveleen koiran kanssa kotio. Että otti taas aivoon. Varsinkin kun en saisi laskeen paljon painoa oikean jalan nilkalle joka rusahtelee, mutta kun vasenta puolta vihlo niin jouduin varaan suurimman osan painosta oikealle jalalle.
Koiralla on edelleen joku ylivirkeys-kausi menossa. Olen ihan täysin helisemässä sen kanssa ulkona kun se vetää ja kiskoo. Ja se on siis kyllä ihan koulutettu, tottelevainen koira joka ei normaalisti ole mikään remmiräyhä. Mutta nyt musta on alkanut tuntuun että se vetää mua kumoon tahallaan :P Tai ehkä olen vain niin väsynyt & voimaton etten jaksa pidellä sitä ja tuntuu kuin se kiskoisi hirveästi.
Kämppä on taas kuin pommin jäljiltä kun ei jaksa siivota. Vähän yritin tänään keittiöö pestä ja isompia roskia napata lattialta. Mutta tää kämppä tarttis oikein kunnon kuurauksen. Täytyis jostain saada piristysruiske :P
Keskiviikon lääkärikäynti on ruvennu jännittään. Eniten mua pelottaa se, että lääkäri sanoo ettei mitään ole tehtävissä ja joudun elään näitten kipujen ja tasapainovaikeuksien kanssa loppuikäni :( Se olis todella kova isku. Viime yönä näin jo painajaista jossa mut sidottiin väkisin pyörätuoliin x(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti