tiistai 24. maaliskuuta 2015

Epäonnea, murhetta ja pelkoa

Tämä on taas ollut nurinkurin päivä. Tai siis päivä kun kaikki on taas vastaan.
Aamulla oli jo valmiiks ahdistunut olo kun heräsin. Näin nimittäin outoa unta. Siinä juoksin lääkäristä toiselle mutta vähän kirjaimellisemmin kuin oikeassa elämässä. Olin nimittäin sellaisessa talossa jossa mun piti mennä aina lääkäriltä toiselle. Mutta mun piti aina suorittaa joku vaikea tehtävä että pääsin etenemään seuraavalle lääkärille. Välillä joissain huoneissa kohtasin ihmisiä jotka saatto olla ollu vuosia jumissa yhdellä lääkärillä. En päässyt loppuun asti ennen kuin heräsin. Näin kirjoitettuna se kuulostaa hauskalta mutta se uni oli kyllä kaikkea muuta.
Aamusta asti on toinen korva humissu. Sillä tavalla kuin mulla usein ennen korvatulehdusta :( Eli sellaista mukavaa saattaa olla tiedossa. Kun ei muuten satu tarpeeks.
Kaikkein mälsin (tähän mennessä) on päivälenkki koiran kanssa. Ensin astuin itse koiranpaskaan x( Tää on eka kevät kun mua oikeasti vituttaa noi koiranpaskamäärät. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka ei siivoa koiransa jätöksiä mutta tuntuu että tässä mun asuinympäristössä toi koiranpaska on tänä keväänä räjähtänyt käsistä. Jopa nuo puistoalueet on ihan täynnä paskaa. Mulla ei tietenkään ole toisia lenkkikenkiä nyt kun joudun nuo laittaan pesuun. Joten nyt joudun meneen noilla ns. paremmilla kengillä tonne mutalilluun :(

Ja juuri kun lenkillä ajattelin että mitään pahempaa ei voi tapahtua niin koira alko ontuun tosi pahasti toista etujalkaa. Yleensä sitä vaivaa enemmän takajalat mutta nyt se ihan yhtäkkiä nosti etujalan ylös eikä suostunut ottaan askeltakaan. Melkein jo itkua väänsin kun ajattelin että miten saan sen kotio. Joudunko kantaan tai soittaan jollekin jolla on auto että tulee hakeen meidät. Vähän aikaa hieroin sen jalkaa niin se rupes ontuen liikkuun eteenpäin. Hitaasti, mutta eteni kuitenkin. Onneksi ei nykyisin enää mennä kauaks kotoa lenkille. Päästiin kotio. Annoin sille äsken kipulääkkeen ja nyt se ottaa aurinkoa ikkunalla mutta istuu vähän oudossa asennossa että saa nyt nähdä mitä tulee :( :(
 Just kun olen ollut niin onnellinen että sen kävelykyky on ollut hyvä ja se on pystynyt pitkästä aikaa hyppään sohvalle niin sitten tulee tällaista :( En kestä jos se rupeaa kipuileen niinkuin edellinen koira. Omien kipujen lisäks éi jaksais ruveta kantaan harteilla vielä toisenkin elävän olennon kipuja. Koska mun harteille ne koiran kivut tulee.

Ei ole mun päivä....







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 Kesä alkaa oleen lusittu, mikä sopii mulle vallan mainiosti. Syksy on suosikki vuodenaika 💓💓💓