Järkky yö ja päivä

Yö oli taas ihan paska :( Viiden aikaan lueskelin seisoalteen aamulehteä kun ei pystynyt muuta tekeen. Joskus seitsemän aikaan olen vihdoin nukahtanut. En tainnut olla tuntiakaan nukkunu kun puhelin soi että pitäis tänään mennä hammaslääkäriin. Ilmeisesti mulle oli yritetty soittaa jo aiemmin mutta lokitiedoissa tai missään ei näy puheluita. Ja nukun niin kevyesti että olisin herännytkin kyllä jos soitto olisi tullut. Että kai mun täytyy yrittää saada joltain lainaa tms. että sais uuden puhelimen. Elisaan olen jo ollu yhteydessä aiemmin kun ollut ongelmia puhelujen kanssa ja heidän mukaansa vika on mun päässä, ei heidän. Jos vaihdon jälkeen vielä ei puhelut tule perille niin sitten kyllä kilahdan. Lähinnä rupee mietityttään että jos mahdollisista työpaikoista tai lääkäristä yritetään soittaa eikä he saa mua kiinni.
Herätys oli mälsä myös sen takia että näin juuri ihanaa unta. Siinä mun selkäni leikattiin. Ja se oli hyvin todentuntuinen uni kaikkia nukutuksia yms. myöten. Sitten ihan loppupuolella heräsin nukutuksesta ja mua ei sattunut yhtään. Oli ihana ja kevyt olo. Sitten soi puhelin ja kun rupesin etsiin sitä tyynyjen alta niin vihlas saman tien :(

Mutta.... Onneks hammaslääkäristä tuli selvittyä hengissä ja se on ohi vaikka kivut taas paheni siitä istumisesta. Oli pakko hakea apteekista kipulääkkeet mitä lääkäri määräs vaikka ne ei tahdo auttaa. Mutta vähän turruttaa edes tota lonkkaa vaikka hermokipuun ei auta. En olisi koskaan uskonut että musta tulee tällainen "pilleristi". Nuorempana olin aina kauhean lääkevastainen. En suostunut ottaan mitään kipulääkkeitä tai antibiootteja kun lääkärit tarjos, lukuunottamatta hammassärky tapauksia. Nyt ottaisin mitä vaan kun sais edes päivän olla normaalisti x( x(
Ymmärrän toisaalta miksei he mielellään määrää kipulääkkeitä mutta eikö 3 vuoden kipuhelvetin jälkeen voisi jotain edes kokeilla muutamaa päivää :( :( Vituttaa vetää tota saatanan Panacodia kun siitä ei tule miksikään. Ei enää edes pientä pilveä niinkuin joskus alkuaikoina.

Koira ei nyt ole ripuloinu 2 päivään.. Kop Kop Kop... On väsynyt mutta se nukkuu huonosti kun minä nukun huonosti koska se vahtii mua koko ajan. Mutta kyllä minä olen sitä taas nyt viime aikoina katsonut ja jokin ääni mun päässä sanoo että loppu häämöttää :( On vain sellainen olo... Muistan yhden pelottavan kokemuksen kun olin sairaalassa töissä osastolla ja ennakoin yhden potilaan kuoleman. Hän oli iäkäs ja sairas mutta häntä oltiin vielä kotiuttamassa joten mitenkään ei osastolla varsinaisesti odotettu että hän menehtyisi. (Hän kyllä kuoli luonnollisesti, siitä ei ollut epäselvyyttä kuitenkaan). Mutta yhtenä aamuna kun menin töihin ja viemään hänelle ruokaa ja peseen sänkyä niin jokin hänessä oli vialla. Hän puhui normaalisti ja naureskeli ja söi mutta kun hänen silmiään katso niin tuli sellainen tunne kuin hän ei enää olisi tässä maailmassa. Sitä on vaikea selittää. Mutta 3 tuntia myöhemmin hän sitten nukahti eikä enää herännyt :( Se järkytti silloin jonkin verran vaikka kuolema sinänsä ei mua muuten ole järkyttänyt. Kyllä sillä osastolla aiemminkin kuoli potilaita, siis saattohoidossa olevia. Mutta se oli ensimmäinen kerta kun itselle tuli tällainen aavistus. Ihan yhtä voimakas aavistus ei ole nyt Inkun kohdalla. En siis pelkää että se ihan just nyt kuolee. Mutta samantyylinen aavistus kuitenkin :( Voi olla taas reaktio stressiinkin... On vähän samanlainen olo kuin ennen joulua kun lääkäri jo sano että mun stressitasot on niin korkealla että sydän ja muut elimet on jo hälytystilassa. Pitää varmaan ruveta meditoimaan ;)