Kellot sekaisin

Nuorempana sitä aina ihmetteli sitä kamalaa hälyä mitä ihmiset piti kun kelloja täyty siirtää. Itsellä ei tuntunut missään siirsi niitä mihin suuntaan tahansa. Mutta nyt "vanhetessa" tuntuu että joka vuosi menee sisäiset kellot enemmän ja enemmän sekaisin. Ja tämä vuosi on ensimmäinen kun kropan sisäinen kello meni niin sekaisin että vielä tänäänkin nukuin 11 asti aamupäivällä :D Niin nukku kyllä koirakin. Eli nyt ei ole enää onneksi ripuloinut. Hain sille tänään piimää ja raejuustoa joita ajattelin koittaa sille antaa.. Omistajat ja jopa eläinlääkärit on hyvin eri mieltä siitä pitäisikö ripuloivalle koiralle (tai ihmisellekään) antaa piimää mutta mun koirilla se on tehonnut hyvin.

Itsellä kivut on todella kovat taas vaihteeksi. Tuntuu tyhmältä aina kirjoittaa sitä samaa. Mutta minkäs teet. Olisi kiva joskus kirjoittaa että nyt ei satu mihinkään. Mutta tuskin tässä elämässä sellaista päivää tulee :P Lääkäriin yritin saada aikaa tuon lonkan takia mutta ensi viikolle vasta aika. Käskettiin mennä päivystykseen jos kiire. Ja kun sinne yrittää niin lähetetään pois ja käsketään meneen omalle. Sellaista pomputtelua se vain on julkisella. Jos edes pääsis töihin niin vois saada jonkinlaista apua. Niinkuin lääkäri päivystyksessä mulle sanoi: "ei työttömän tarvi kävellä".

Työttömyydestä puheen ollen. Taas tuli pelkkiä "kiitos kiinnostuksesta mutta......"-kirjeitä työpaikoista joihin hain :( Masentavaa... Ja taas pitäis laittaa uudet hakemukset meneen. Puuh... Jos edes tietäisin missä maksaa niin vois tehdä asialle jotain, mutta kun kysyn että miksi en minä niin kaikista paikoista sanotaan että tällä kertaa vain paikka meni toiselle. Eli ei anneta mitään palautetta että mikä mussa ei kelpaa. Paha on mitään silloin ruveta korjaan tai tekeen toisin.

"Olen henkisesti ja emotionaalisesti uupunut. Olisin lisänyt "fyysisesti", mutta pystyn vielä liikuttamaan pikkusormea".