PLL: Miltä kipuelämä näyttää

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/potilaan-aani/milta-kipuelama-nayttaa/

Olen saanut viestejä siitä, miten osa hoitohenkilökunnasta ja heidän kauttaan myös potilaista on omaksunut käsityksen, että kaikista kivunhoitoon käytetyistä lääkkeistä tulee päästä eroon. Potilas on heikko ja huono eikä lainkaan hoitoon kelpaava, jos ei siihen kykene. Tämän on moni kipupotilas kohdannut esimerkiksi lääkkeitä jakavien asenteissa sairaalan vuodeosastoilla. 

 

Sairaalassa kipupotilailta on uhattu viedä soittokello ja joiltakin vietykin, kun hoitajat eivät ole suostuneet antamaan lääkärin määräämiä kipulääkkeitä ja potilas on niitä kovien kipujen vuoksi useaan otteeseen pyytänyt. Joissakin apteekeissa kivunhoitoon määrättyjä lääkkeitä hakevat ovat kokeneet tulleensa ala-arvoisesti kohdelluiksi.

Kipukroonikot ovat kokeneet myös kovien kipujen vähättelyä ja mitätöintiä. Ainoa apu päivystyskäynniltä on esimerkiksi ollut ohje kirjoittaa kipu sanoiksi paperille ja sitten rypistää tuo paperi ja heittää kipu roskikseen. Erikoissairaanhoidossa on saatettu kipukroonikoille sanoa, että tv:n katselu, musiikin kuuntelu tai kissavideot toimivat yhtä hyvin tai paremmin kuin kipulääkkeet.

Muutama viikko sitten nousi somekohu syöpäpotilaasta, joka sidottiin kipujen ja ahdistuksen vuoksi sairaalassa lepositeillä sänkyyn sen sijaan, että hän olisi saanut asianmukaisen kipulääkityksen. Kohun jälkeen lääkkeet löytyivät, pahin kipu taittui ja potilas rauhoittui. Lopulta hänet siirrettiin Terhokotiin.

Enää ei ole kysymys pelkästään siitä, saavatko kipupotilaat tarvitsemansa lääkkeet. Lääkehysteria on saanut aikaan myös eriskummallisia asennemuutoksia. Tiedämme nyt paremmin kuin koskaan, mitä kipu on ja miten sitä voidaan hoitaa, mutta silti kipupotilaille sanotaan, että he kuvittelevat kipunsa tai liioittelevat niitä. Tiedämme myös, että kivun pelko lisää kipua. Kipupotilaalle pelko siitä, ettei saakaan tarvitsemaansa apua voi olla vielä suurempi kuin pelko itse kivusta.