Olen saanut viestejä siitä, miten osa hoitohenkilökunnasta ja heidän
kauttaan myös potilaista on omaksunut käsityksen, että kaikista
kivunhoitoon käytetyistä lääkkeistä tulee päästä eroon. Potilas on
heikko ja huono eikä lainkaan hoitoon kelpaava, jos ei siihen kykene.
Tämän on moni kipupotilas kohdannut esimerkiksi lääkkeitä jakavien
asenteissa sairaalan vuodeosastoilla.
Sairaalassa kipupotilailta
on uhattu viedä soittokello ja joiltakin vietykin, kun hoitajat eivät
ole suostuneet antamaan lääkärin määräämiä kipulääkkeitä ja potilas on
niitä kovien kipujen vuoksi useaan otteeseen pyytänyt. Joissakin
apteekeissa kivunhoitoon määrättyjä lääkkeitä hakevat ovat kokeneet
tulleensa ala-arvoisesti kohdelluiksi.
Kipukroonikot ovat kokeneet myös kovien kipujen vähättelyä ja mitätöintiä. Ainoa apu päivystyskäynniltä on esimerkiksi ollut ohje kirjoittaa kipu sanoiksi paperille ja sitten rypistää tuo paperi ja heittää kipu roskikseen. Erikoissairaanhoidossa on saatettu kipukroonikoille sanoa, että tv:n katselu, musiikin kuuntelu tai kissavideot toimivat yhtä hyvin tai paremmin kuin kipulääkkeet.
Muutama viikko sitten nousi somekohu syöpäpotilaasta, joka sidottiin kipujen ja ahdistuksen vuoksi sairaalassa lepositeillä sänkyyn sen sijaan, että hän olisi saanut asianmukaisen kipulääkityksen. Kohun jälkeen lääkkeet löytyivät, pahin kipu taittui ja potilas rauhoittui. Lopulta hänet siirrettiin Terhokotiin.
Enää ei ole kysymys pelkästään siitä, saavatko kipupotilaat tarvitsemansa lääkkeet. Lääkehysteria on saanut aikaan myös eriskummallisia asennemuutoksia. Tiedämme nyt paremmin kuin koskaan, mitä kipu on ja miten sitä voidaan hoitaa, mutta silti kipupotilaille sanotaan, että he kuvittelevat kipunsa tai liioittelevat niitä. Tiedämme myös, että kivun pelko lisää kipua. Kipupotilaalle pelko siitä, ettei saakaan tarvitsemaansa apua voi olla vielä suurempi kuin pelko itse kivusta.
Kipukroonikot ovat kokeneet myös kovien kipujen vähättelyä ja mitätöintiä. Ainoa apu päivystyskäynniltä on esimerkiksi ollut ohje kirjoittaa kipu sanoiksi paperille ja sitten rypistää tuo paperi ja heittää kipu roskikseen. Erikoissairaanhoidossa on saatettu kipukroonikoille sanoa, että tv:n katselu, musiikin kuuntelu tai kissavideot toimivat yhtä hyvin tai paremmin kuin kipulääkkeet.
Muutama viikko sitten nousi somekohu syöpäpotilaasta, joka sidottiin kipujen ja ahdistuksen vuoksi sairaalassa lepositeillä sänkyyn sen sijaan, että hän olisi saanut asianmukaisen kipulääkityksen. Kohun jälkeen lääkkeet löytyivät, pahin kipu taittui ja potilas rauhoittui. Lopulta hänet siirrettiin Terhokotiin.
Enää ei ole kysymys pelkästään siitä, saavatko kipupotilaat tarvitsemansa lääkkeet. Lääkehysteria on saanut aikaan myös eriskummallisia asennemuutoksia. Tiedämme nyt paremmin kuin koskaan, mitä kipu on ja miten sitä voidaan hoitaa, mutta silti kipupotilaille sanotaan, että he kuvittelevat kipunsa tai liioittelevat niitä. Tiedämme myös, että kivun pelko lisää kipua. Kipupotilaalle pelko siitä, ettei saakaan tarvitsemaansa apua voi olla vielä suurempi kuin pelko itse kivusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti