Oikoja

Oikojalla käyty taas. Alhaalta katkastiin nyt vedot. Kojeet on tietysti vielä hampaissa kiinni mutta kyllä silti tuntuu oudolta tääkin ettei niiden välissä ole mitään. Ylhäällä jatketaan vielä hetken aikaa. Näillä näkymin jos ei takapakkia taas tule niin lokakuussa olis kojeiden poisto. Eli loppusuoralla ollaan jos ei nyt taas tule jotain takapakkia.

Kohtasin myös suupolilla kaksoisolentoni. Oli ihan samannäköinen kuin minä ennen hoitoja (ja nuorempana). Oli ehkä joku 16-vuotias tyttö. Mutta varsinkin leuka-suu-posket-nenä alue oli aivan identtiset. Varmaan samaa hammasongelmaa kuin mulla. Mutta myös silmät-otsa oli mielestäni hyvin samannäköinen kuin mulla. Hiukset oli samanväriset kuin mulla olis ilman väriä ja samanlaiset pitkät, vähän sekaset. Luin vähän aika sitten jostain että ihmisten on vaikea tunnistaa omia kaksoisolentojaan tai tunnistaa yhtälaisia piirteitä itsen ja jonkunmuun välillä. Mutta kun toi likka meni ohi niin jäin oikein pitkään tuiottaan koska se olis hyvin voinu olla mun sisko tai vaikka tytär. Oli todella outoa.

Sekin hauska tapahtu lääkärissä kun viereen istunut nainen sano mulle että olen selvästi kissan omistaja. Kysyin ihmeissäni että mistä tiesi. Sanoi että katsoi mun käsiä :D Joissa on oikein ihanat jäljet. Jos koira olis tehny mulle tällaset jäljet niin se olis jossain terapiassa mutta kissan kanssa vähän täytyy kestää.
Mutta en kyllä tiedä miksi tuolla on sellaisia käden raatelu vimmoja. Koska vaikka toi kissa tekee pahaa niin se ei ole missään vaiheessa ollut yhtään aggressiivinen. Eikä se ole nytkään. Se on ihan sylikissa, tykkää tulla syliin, antaa rapsuttaa, antaa nostaa ja kantaa. Mutta aina välillä on sellainen päivä kun se ihan yhtäkkiä käykin käteen kiinni, tietysti komennan ja läpäytän tai ruiskutan vedellä. Saattaa silti käydä vielä kerran tai pari kiinni. Sitten yhtäkkiä onkin taas lauhkea ja tulee oikein syliin kehrään ja puskeen. En ole keksinyt että mikä aiheuttaa noi hyökkäykset. Kun en ole kissojen asian tuntija. Mutta se ei ole ollenkaan vihaisen oloinen silloin kun "hyökkää" eikä se oikeasti käy kovaa kiinni, sillä vain on niin hemmetin terävät kynnet ja hampaat että pienikin kosketus aiheuttaa haavan. Mutta se on ennemminkin sen oloinen kuin se leikkis tai sillä vain menis jotenkin yli.
En tiedä. Joku enemmän kissoista tietävä vois valaista tätä. Ei noita purasuja usein tapahdu. Tuntuu harvenevan kun ikää tulee mutta tietysti ikävää kun käsissä haavoja. Ne meinaan on kipeitä ja kutiaa niin hemmetisti kun alkaa paraneen :P

Reiden paise on onneksi hävinnyt eikä haava vuoda enää. Nyt on vain haava joka paranee huonosti kun taive alue. Toivottavasti ei kasva enää.