Yksin

Viikon olen nyt ryskänny töitä yksin. Ja vaikka siivoaminen on helpompaa tyhjässä talossa ja muutenkin oletin viihtyväni hyvin yksin koska olen äärimmäisen epäsosiaalinen niin kyllä parin päivän jälkeen rupes oleen jo vähän yksinäinen olo. Olen kuitenkin tottunut että jaloissa juoksee lapsia ja työkaverit tulee jutteleen ja puuhailee omiaan. Niin kyllä sitä rupes jo kaipaan. No ensi viikolla onneksi palaavat hekin töihin ja elämä normalisoituu.
Koulutuksesta ei ole vieläkään mitään tietoa. Siis siitä toteutuuko vai ei :P

Väärä eli terve lonkka on edelleen todella kipeä ja sen lisäksi toisen jalan reidestä/taipeesta valuu taas nestettä. Ja vasta syyskuulle on aika TAYS:iin kuuleen että onko se patti nivelpussitulehduksesta niinkuin tähän asti on luultu vai ihan jotain muuta :P