IL: Minnalla kymmeniä diagnooseja: ”Olen kuin potkupallo, jota lääkärit potkivat toisilleen. Maalia ei tule”

Helppo samaistua 😢

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711232200556112_u0.shtml

Minna oli elämänsä kunnossa viime syksyyn saakka. Reilu vuosi sitten vireään naiseen iski selittämätön voimattomuus. Lokakuussa 2016 Minna joutui sairaalaan huimauskohtauksen vuoksi. Vähitellen oireita tuli lisää. Raajoihin ilmaantui halvaustuntemuksia, iholle tuntohäiriöitä, kasvot puutuivat ja tasapaino katosi.
- Vuoden aikana olen käynyt läpi 12 erillistä tutkimusjaksoa paikallisessa keskussairaalassa. Ensin epäiltiin pitkittynyttä flunssaa, sitten paniikkihäiriötä, TIA-kohtausta, verenpainetautia, sydänsairautta ja jännityspäänsärkyä. Lopulta minulla arveltiin olevan joku psyykkinen häiriö tai sairaus, Minna kertoo.


Minna kokee olevansa terveydenhuoltojärjestelmän uhri. Hän vertaa itseään jalkapalloon, jota neuvottomat lääkärit potkivat toinen toisilleen. Pallo pyörii, mutta kukaan kentällä olevista lääkäreistä ei kykene ratkaisemaan peliä maalipotkulla.
- Vuosi on ollut uuvuttavaa juoksemista luukulta toiselle. Olen haahuillut sairaalan käytävillä lääkärin luota toiselle, välillä on pitänyt hakea vauhtia yksityiseltä puolelta.
Minnan mukaan hänen elämänsä on vuodessa muuttunut totaalisesti. Ahkeruus on hiipunut ja arki on typistynyt vastaanottojen, tutkimusten ja tutkimustulosten odottamiseen.
- Toisinaan tuntuu, että minulle on keksitty kaikki muut taudit paitsi väärät sääret ja keripukki.


Minnasta tuntuu, etteivät lääkärit kuuntele häntä. Hän kokee, ettei hoitohenkilökunta kunnioita potilaan omia havaintoja ja kokemuksia. Minnan mukaan lääkärit eivät keskity yhdistelemään kuulemiaan yksityiskohtia kokonaiskuvaksi potilaan terveydentilasta.
- Tyypilliset oireet ja sairaudet osataan varmasti hoitaa. Ongelmia ilmaantuu, kun kaikki ei menekään tutun kaavan mukaan. Ei osata tai viitsitä yhdistellä asioita, jotta kokonaisuus alkaisi hahmottua.
Minna kokee, ettei kukaan lääkäreistä ole missään hoidon vaiheessa ollut perillä kokonaisuudesta. Lääkärit vaihtuvat ja vastuu lopputuloksesta jää potilaalle itselleen.
- Onhan se kohtuutonta, että sairauden keskellä pitäisi maallikkona ymmärtää lääketiedettä. Olisi löydettävä sairaus ja hoito siihen.
Minnan mukaan karmeinta on kuitata potilas henkisesti häiriintyneeksi, sen sijaan että etsittäisiin todellinen syy moninaisiin vaivoihin.
- Olin kauhuissani, kun minut ohjattiin psykiatriselle vastaanotolle. On nöyryyttävää, kun saa hullun leiman fyysisten oireiden perusteella.