Leikkaus on yksi aiheuttaja, Inkun ikävöiminen toinen ja kolmas, sekä kaikkein pahin, on huominen syntymäpäivä. Ei mua niinkään masenna se että 30 tulee täyteen. Mulle numerot on ihan yhdentekeviä. Mutta aina kun tuollainen virstanpylväs tulee saavutettua niin tulee myös mietittyä mitä on elämässä saanut aikaan. Ja kun on paljon tietysti samanikäisiä kavereita niin pitkin vuotta on saanu lukea heidän saavutuksiaan 30-vuotis päivän kynnyksellä. Itsellä vain ei ole mitään kirjoitettavaa. En ole saavuttanut yhtään mitään. Olen rutiköyhä pitkäaikaistyötön. Olen onnistunut saamaan koko elämän aikana vain 3 pätkätyötä. Satoja työhakemuksia, kymmeniä haastatteluja, nolla työpaikkaa. 2 koulutusta on jäänyt kesken ja olen suorittanut 2 tutkintoa joista en ole hyötynyt yhtään mitään. Olen sinkku ja lapseton (joskin suurimmaksi osaksi omasta tahdosta). Olen lähestulkoon liikuntakyvytön ja omaan useita kivuliaita sairauksia/vaivoja.
Ystäviä on sentään kertynyt, vain muutama, mutta he sitäkin parempia. Mutta paras ja rakkain ystävä kuoli elokuussa, vaikka niin toivoin että olisi jaksanut vielä tämän syksyn olla tukena. Niin ihana ja rakas kuin tuo kissa onkin niin Inkku tulee aina olemaan ykkönen.
Mutta kun sitä miettii kuluneita 30 vuotta niin ei siinä ole paljon hurraamista ja juuri sen takia haluaisin olla juhlistamatta tai edes noteeraamatta koko päivää. Mutta ikävä kyllä sen paremmin ystävät kuin sukulaisetkaan ei tätä toivetta selvästikään kunnioita koska eilen kävi ensimmäiset vieraat ja tänään tuli toinen erä ja huomenna kai ainakin vielä lisää x( x(
En minä oikein voi väkisin poiskaan ajaa jos joku haluaa hyvää hyvyyttään tulla onnittelemaan.... ja tuo kivan lahjan ;) Siinä onkin tämän syntymäpäivän ainoa plussa. Nimittäin hyvät lahjat.
Kaikki tähän mennessä saadut lahjat on ollut ihania mutta kyllä kummipoikien lahja lämmitti sydäntä ihan erityisesti. He olivat ostaneet viikkorahoillaan mulle kaksi suosikki tietokonepeliään jotta mulla on tekemistä kun toivun leikkauksesta ;) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti