Huoh..

Tää on ollut erittäin hektinen päivä.
Aamulla kävin lääkärissä jossa ei sinänsä osattu mun tilanteeseen sanoa mitään uutta. Sieltä suoraan työhaastatteluun ja samantien otettiin töihin. Sitten käytiin vielä tutustumassa työpaikkaan (alkanee maanantaina) ja sitten kävin vielä työvalmentajalla. Pikkusen on pää tööt.
En olisi uskonut että haastattelusta suoraan töihin voi tässä maailmassa päästä. Mutta oli erittäin kova tarve (jopa paniikki kuulemma). Ja työhän on pakko ottaa tai työkkäri lyö äkkiä pitkän karenssin.
Ei sillä.. Onhan se vähintäänkin vaihtelua elämään vaikka rahallisesti en järisyttävästi voita. Ja määräaikainen on työsuhde aluksi niin pystyy vielä katsoon että pystyykö tekeen työtä vai ei (ja ylipäänsä kiinnostaako nää työkohteet kun on vähän erilaisia kuin yleensä). Luvattiin kyllä että määräajan jälkeen varmasti löytyy jotain pysyvämpää jos haluan heillä jatkaa.

Vaikka pitkä työttömyys päättyy ainakin hetkeksi niin kyllä se vaan tämäkin iltapäivä ja ilta on mennyt vain yksi ajatus päässä. Eli kivut. Miettii että miten paljon sattuu nyt (paljon), miten paljon huomenna ja miten paljon kun menen töihin ja miten selviän niitten kanssa sitten.
Eli ei tässä nyt silti mitenkään hirveä ilo ole päällä. Mutta saa nyt nähdä :P :P Niinku valmentajakin sanoi niin onhan se työtaitojen ylläpito ja cv:n täydentäminen aina plussaa jos ei muuta sen hetkiseltä työltä saa.