Avoin kirje "ystäville" ja sukulaisille ;) ;)

Tänään on sitten ollut taas rankahko päivä. Aamulenkillä rupes vasen (eli terve) nilkka rusahteleen. Ja muutenkin on kamalan masentunut olo ollut jo monta päivää. Stressi alkaa ilmeisesti tekeen taas tuhojaan kun on jatkuvasti migreeniä ja vatsavaivojakin ruvennut oleen.
Ja asiaa ei paranna se että olen taas viime päivinä saanut osakseni hirveät määrät vittuilua "ystävien" ja sukulaisten osalta. En tiedä ovatko kaikki tarkoittaneet sanomisiaan pahalla vai onko kyseessä huono vitsailu. Mutta kun ihmisen elämä on niin kivuliasta ja masentavaa kuin mun tällä hetkellä on niin ei välttämättä jaksaisi kuunnella vitsejä tästä tilanteesta.
Mä tiedän että olen todella huonoa seuraa. Olen tullut siihen pisteeseen että en enää jaksa esittää ettei satu. Kun on parempia päiviä niin yritän olla sosiaalisempi ja purra hammasta mutta kun on tällaisia huonoja aikoja niin on pakko olla negatiivisempi ja antaa kivun näkyä. Minä aika pitkään kuitenkin jopa lääkärissä esitin että kaikki on paremmin kuin mitä on.
Jos joku ei jaksa katsella mua ja mun kipua tai kokee että minä esitän tai haen huomiota niin muhun ei ole pakko pitää yhteyttä. Minä en tosiaankaan tunge itseäni väkisin kenenkään seuraan. Osa ystävistä on jo sanonut suoraan ettei halua tulla kylään kun ei kestä mun negatiivista energiaa ;) Ja minä ymmärrän sen. Enkä minä suutu tai pahoita siitä mieltäni. Sen sijaan mun mieleni pahottuu näistä ihmisistä jotka tulee kylään, kutsuu kylään tai tulee jutteleen ulkona ihan vain jotta voi vittuilla tai tarjota omia mielipiteitään siitä kuinka kipeä minä oikeasti voin olla.
Se että joku näkee mun kävelevän lähikauppaan itkemättä ilman nilkkatukea ei tarkoita että on tapahtunut ihmeparannus tai että esitän sairasta vain kun olen muiden ihmisten seurassa. Kroonisten kipujen kanssa tilanne voi vaihdella päivänkin aikana useaan kertaan. Joskus olen aamulla ollut niin kipeä että olen joutunut konttaan keittiöön. Sitten parin tunnin päästä juossut lenkillä. Sitten taas parin tunnin päästä maannut lattialla ja sitten taas parin tunnin päästä imuroinu. En tiedä miten sitä paremmin selittäis.
Minä aika paljon ja aika kauan olen ottanut paskaa niskaan. Mutta nyt kun mun masennus ja paniikkihäiriö on ruvennu oireileen taas pahasti ja mun kuitenkin pitäisi tämän kaiken keskellä yrittää etsiä töitä ja valmistautua isoon suuleikkaukseen niin olen nyt päättänyt olla erittäin itsekäs ja lakata pitämästä yhteyttä sellaisiin ihmisiin jotka itkettää mua omassa kodissaan, mun kodissa tai lähikaupassa.
Eli jos joku ihmettelee että miksi minä nyt olen leikistä suuttunut niin tämä on se syy.

Eli sellaisia tunnelmia tänään :)