Yökylään

Olen koko kesän valittanut lokeista. Tänään näin kun poikanen jäi auton alle. Nyt mun elämä on pilalla :( :( Jotka tuntee mut niin tietää etten kestä eläinten kärsimystä. En edes noiden saatanan ärsyttävien lokkien. Poikasia oli eilen 2 mutta en tiedä toisen kohtaloa. Mutta lokki hyökkäyksiä ei ole ikkunan alla näkynyt että kai sekin on jäänyt auton alle tai kettu vieny tai joku kusipää tappanu.

Eilen oli kauppapäivä ja olin päättänyt mennä otattaan vihdoin ne passikuvat. Mutta en vain pystynyt. Mun valokuvausfobia on selvästi pahentunut leikkauksen jälkeen.Aiemmin en ole voinut sietää sitä että musta otetaan kuvia mutta nyt mulla on jo suoranainen kammo. Eikä se oikeastaan liity pelkästään kuviin. En halua että ihmiset, varsinkaan vieraat, katsoo suoraan muhun päin. Olin siellä puheterapiassa niin sydän rupes hakkaan joka kerta kun terapeutti katso liian pitkään muhun päin. Musta rupeaa aina tuntuun että mun leuat on hirveän turvonnu ja hampaat sojottaa miten sattuu jne. En tiedä voisko nää olla niitä leukaleikkauksen psykologisia ongelmia mitä voi tulla. Kun joku lääkäreistä puhu että jotkut tarvii psykologista apua kun naamaa leikataan ja tulee identiteettiongelmia tai jotain. En muista enää kunnolla.

Mamman koira tuli tänään viikonlopuksi ilahduttaan meidän elämää. Kissaa ei ole näkyny sen jälkeen kun koira tuli :P Ihanan rauhallista <3 ;)