Plööh...

Työkkäri päätti sitten vihdoin muistuttaa taas olemassa olollaan. Tuli jälleen kerran kutsu työnhakukartoitukseen. Tämä on nyt 14 kerta. On todella vaikeaa enää mennä mihinkään näihin avoimin mielin kun sen tietää että niissä vaan syyllistetään työnhakijaa (työttömyys johtuu siitä ettet osaa tai viitsi hakea töitä) mutta mitään konkreettista siellä ei tehdä sen eteen töitä löytyis (esim. tarjota niitä tai edes kerrota mistä niitä löytää). Pakkohan sinne on silti tietysti mennä ja tottakai toivon että jotain hyötyä olisi. Mutta kun on ollut näin pitkään työttömänä niin ei sitä enää jaksa uskoa siihen että tilanne muuttuis. Varsinkaan kun laitan joka kuukausi kymmeniä hakemuksia enkä ole yli puoleen vuoteen päässy edes haastatteluun. Ja kuitenkaan mun hakemuksissa ei pitäis olla mitään vikaa. Mutta se 3 vuoden tyhjä kohta CV:ssä on varmaan iso miinus työntekijää etsiville.

Tänään oli kaupassa hauska tilanne. Ensimmäistä kertaa 10 vuoteen multa kysyttiin paperit, ja ostin vain energiajuomaa. Olin ihan onneissani että joku luulee mua alle 16 vuotiaaks. Sitten se rupes nauraan ja sano että nää onkin battereita eikä alkoholijuomia. Ja kiitti että kiitos kun kuitenkin näytit kiltisti paperit vaikkei sun olis näistä tarvinnu näyttää. Ja minä kuolin vähän sisältä. :P Mutta kyllähän tässä iässä on jo positiivista että joku pitää edes alle 30 vuotiaana (ja edes pienellä mahdollisuudella alle 18 vuotiaana).