torstai 13. marraskuuta 2014

Koneita, koneita....

Tänään on ollut harvinaisen... no tuottoisa.... päivä siinä mielessä että olen saanut jopa jotain aikaan. Mamma tuli herätteleen heti aamusta niin ei tällä kertaa nukuttu puoleen päivään ;) Tai siis Iines ei nukkunu, minä heräsin jo viiden jälkeen ekan kerran. Oltais kyllä muutenkin jouduttu herään ajoissa kun on kauppapäivä. Isä siis kerran viikossa vie tädin kaupoille ja minä pääsen siinä siivellä. Onhan se helpompi ostaa isot ostokset kun ei tarvi sählätä bussissa vaan pääsee autolla melkein ovelle asti ;)
Kävin ostamassa ruoan lisäksi myös vähän johtoa ja sain nyt vihdoin laitettua tän vanhan tietokoneen makuuhuoneeseen. Vähän joutuu vielä miettiin näitä huonekaluja, mutta pystyy tällä nyt ainakin pelaileen ja netti toimii kun on pitkä johto modeemiin. Olkkarissa siis säilyy tuo uusi "työ"kone. Tätä vanhaa ajattelin lähinnä pelikoneeksi. Ainakin Sims-pelit ajattelin siirtää tähän niin eivät vie tilaa ja hidasta tuota toista konetta.

Stressi vaan pahenee. Väsyttää, joka paikkaa särkee, näen hirveitä painajaisia ja tukka lähtee :( Pakko varmaan kohta mennä lääkäriin jos ei rupea helpottaan edes tuo hiusten lähtö. Hirveitä tukkoja lähtee välillä. Epäilen kyllä stressiä. Viimeksi oli tällainen väsymys-/karvanlähtöaika ennen siivouskoulun näyttöä. Mutta nyt tätä on jatkunut pitkään. Mutta ikävä kyllä mun on vähän vaikea eliminoida näitä mun stressinaiheuttajia. Kun ei töitä löydy eikä ole rahaa niin siihen ei paljon enempää pysty tekeen kuin mitä olen yrittänyt. Selkää tai hampaita en myöskään itse saa kuntoon kun ei lääkärit auta. Ja nyt sitten on vielä tämä Inkun alamäki. Olen entistä varmempi että Inkulla on alkanut loppusuora :( Enkä voi sille mitään että iso osa musta toivoo, että se nukkuisi yön aikana pois. Jotenkin vanhempana koko suhtautuminen elämän päättymiseen ja sen sellaiseen on muuttunut. Vielä parikymppisenä ajatteli että kuolema on maailman hirvein asia ja kaikki halusi pitää elämässä kiinni vaikka väkisin. Mutta nyt kun on itse kokenut kipua ja lähellä ihmiset kokenu kipua ja ollu töissä sairaalassa jossa on todella sairaita ihmisiä niin suhtautuminen on muuttunut aika paljonkin. Nyt  ymmärtää että kärsimys/kituminen voi olla pahempaa kuin kuolema. Varsinkin kun siihen ei ole mitään helpotusta. Ihmiset sentään aika pitkälle asti pystyy itse kertoon onko kipuja tms. Mutta koirien kanssa ongelma on juuri siinä että kokoajan täytyy arvailla millainen sen kunto on. Sen takia toivoisin että Iines mieluummin menisi nopeasti kuin että joudun kuukausia miettiin ja stressaan ja itkeen kun en tiedä onko sillä kipuja ja milloin pitäisi tehdä se lopullinen päätös. Tänään on selkeästi ollut sillä taas huono päivä. Ulkona lenkillä se pysähteli taas muutaman metrin välein ja vain tuijotti eteensä. Tosin sitten taas kotona oli oma, ahne itsensä. Mutta kyllä siitä näkee ettei se ole enää ihan 100% täällä. Ehkä huomenna on parempi päivä.




1 kommentti:

  1. Täällä kanssa hirveä stressi kipujen, koiravaarin ja tulevan vauvan takia. Välillä pää tilttaa ihan totaalisesti. Ei muista mitään, ei pysty keskittyyn mihinkään =( Ja niin hirveät aggressiot että tekisi mieli haastaa riitaa jokaisen vastaantulijankanssa ihan vain jotta sais hieman höyryä ulos =( -Susku

    VastaaPoista

 Kesä alkaa oleen lusittu, mikä sopii mulle vallan mainiosti. Syksy on suosikki vuodenaika 💓💓💓