Kops...

Kaamea viikko taas takana, toinen varmaan yhtä kaamea alkaa. Tämä viikko on menty 1-4 tunnin yöunilla. Nyt viime yönä viimein tuli nukuttua noin 7 tuntia, mutta tietysti se aika meni painajaisia nähden. Ja näitä mun perinteisiä tyhmiä painajaisia. Minä toivoisin jo että näkisin jotain normaalia painajaista jossa mut vaikka tapettais mutta kaikki mun painajaiset on niin kertakaikkisen utopistisia ja tyhmiä että herätessä on ahdistunut ja pöljä olo. Viime yön painajaisiin liitty ainakin lehmiä, lentokone ja lukion aikaiset luokkakaverit. En edes muista koska olisin viimeksi nähnyt hyvää unta. Joskus nuorempana näki silloin tällöin niin ihania unia ettei olisi halunnut herätä. Mutta viime vuosina kaikki unet tulee ahdistavina.

Tänään sitten tuli tehtyä viimein kunnon ilmalento ulkona. Pari viime päivää on ollut jo kovaa yritystä vaikken paljoa ole suostunut edes ulos menemään. Mutta pienillä keikahduksilla olen säästynyt. Tähän aamuun asti.. Lähdin kaupassa käymään ja nuo kävelytiet on täällä aivan peilijäässä. Mutta ajattelin kuitenkin yrittää. Kauppaan pääsin vielä ihan kunniakkaasti. Mutta kaupasta tullessa osu jalka hieman jäätikölle kun laskin mäkeä alas ja saman tien lensin ensin perseelle, siitä selälle ja lopuksi vielä takaraivo kopahti. Eikä kyllä ollut mitään mahdollisuutta miettiä mitään "näin kaadut oikein"-oppeja. Kävi niin nopeasti. Tietysti perin suomalaisena täyty ensimmäisenä kiireesti katsoa ympärille ettei kukaan vaan nähnyt, ja vasta sitten rupesin kokeileen että murtuko mitään. Ilmeisesti ei kun pääsin ylös ja pystyin käveleen kotio. Mutta kyllä nyt kolottaa vähän joka paikkaa. Ihme kyllä lonkan ja selän sijasta tuntuu yläselkä ja varsinkin lapa ottaneen enemmän iskua. Ja niskaa myös särkee vähän. Mutta taidettiin säikähdyksellä ja mustelmilla selvitä tällä kertaa.

Kunnon säikähdys tuli myös kun kävin vaa´alla pitkästä aikaa. Vaikka ei se olisi shokki pitänyt olla koska tiedän että olen tämän vuoden puolella tippunut raiteilta ihan täysin. Sen jälkeen kun tammikuun alussa kuulin leikkauspäivän niin en ole tehnyt muuta kuin syönyt ahdistukseen. Minä ahdan ruokaa ja juomaa ihan tolkuttomia määriä. Varsinkin herkkuja kuten juustonaksuja, rahkoja jne. Mutta se on ainoa lääke siihen ahdistukseen jota lähenevä leikkaus aiheuttaa. Ikävä kyllä liikunta ei ole nyt auttanut vaikka aiemmin myös se on ollut lääke ahdistukseen. Lenkkeilyyn on toki ollut muitakin esteitä kuten pakkaset ja nyt jäätiköt mutta kun ei sisäliikuntakaan maistu. Esimerkiksi jooga ja pilates on jääny ihan kokonaan parin viime viikon aikana. Ihan kirjaimellisesti en tee muuta kuin istun ja syön. Joten ei olisi pitänyt olla yllätys että olen lihonu 5 kiloa. Mutta kyllä se silti oli shokki nähdä. Varsinkin kun juuri lääkärit teroitti että ennen leikkausta pitäisi liikkua paljon ja syödä terveellisesti.  :( Mutta leikkauksen jälkeen todennäköisesti alkaa paino putoon kun ei pysty pureskeleen. Täytyy vetää soseita. Vaikka kai niistäkin epäterveellisiä saa.
Lääkkeitä olen yrittänyt/joutunut vähentään ennen leikkausta. Kipulääkkeitä ilman olen ollut nyt 2 päivää, särkylääkkeitä (panadol) olen ottanut vain yhden per päivä. Myöskään vatsa- tai migreenilääkkeitä en ole ottanut kuin yhden viimeisen viikon aikana. Elimistö on ihan sekaisin.
Mutta energiajuomasta en pysty luopuun. En tiedä miten kestän sairaalassa ilman sitä :( :(