Sosiaalinen elämä

Lonkkakivut pahenee, mutta migreeni on onneksi hellittänyt kun aurinko on pysynyt pilven takana. Tänään on saanut vähän jopa aikaan. No lähinnä pyykkiä ja muuta siivousta, ja työhakemuksia. Hammaslääkäriin sain varattua ajan ja mamilla tuli käytyä kahvilla. Yksi asia mikä olisi kannattanut jättää tekemättä oli vanhojen päiväkirjojen lukeminen kirjahyllyn siivoamisen ohessa. Kirja jota lueskelin ei ole edes mikään vanha vaan noin 3-4 vuoden takaa. Ajalta jolloin mulla oli vielä sosiaalista elämää ja kävin töissä. Oli hirvittävän outoa lukea kuinka silloin tuli käytyä työporukan kanssa kahvilla ja kavereiden kanssa leffassa ja syömässä melkein viikottain. Ja kuuntelemassa bändejä tai ihan vain keskustassa pyörimässä. Nykyään on mieletön saavutus jos jaksan mennä kadun yli mummulle kahville :( :(
Eikä se ole pelkästään ihan konkreettiset kivut jotka estää sosiaalisen elämän. Eikä edes se köyhyys. Vaikka en ajattele pelkääväni kotoa lähtemistä niin kyllä se ehkä kuitenkin on tuolla jossain aivojen sopukassa se pieni ääni joka kyselee että mitä jos jalat menee alta. Lähikohteisiin vielä onneksi uskallan lähteä mutta heti jos pitäisi autolla tai bussilla lähteä johonkin niin tulee äkkiä kyllä stoppi. Toisaalta kyllä se väsymys ja masennuskin aiheuttaa sen että harvoin on sellaista oloakaan että haluaisi lähteä mihinkään. Eli ehkä sitä tässä vaiheessa toivoo jo enemmän sitä että olisi edes halua mennä ja tehdä asioita. Ja kyllä noita päiväkirjoja lukiessa tuli hirveä kaipuu siihen aikaan kun elämässä oli vielä muutakin sisältöä kuin miettiä kuinka paljon sattuu tänään ja kuinka paljon sattuu huomenna :( :( :(

Ajattelin että pitäisi alkaa kirjoittaan taas ihan kunnolla päiväkirjaa. Mulla on kaapissa 12 ihan täyteen kirjoitettua kirjaa mutta parina viime vuonna on tullut kirjoitettua vain satunnaisesti. Ehkä parina päivänä jaksaa kirjoittaa ja sitten taas unohtuu. Ehkä se käy tylsäksi kirjoittaa kun harvoin on mitään uutta kerrottavaa elämästä :P Mutta päiväkirjan pitäminen on silti hyvää terapiaa. Ja vaikka nyt vähän loi huonoja fiiliksiä vanhan päiväkirjan lukeminen niin yleensä on ihan mielenkiintoista ja hauskaa lukea vanhoja päiväkirjoja. Vanhimmat päiväkirjani ovat 15 vuoden takaa. Kirjoitin kyllä sitäkin ennen mutta ne kirjat on varmaan mennyt roskiin tai jotain.