Toi vuoto on sinänsä erittäin ärsyttävää ja ällöttävää, varsinkin kun se riisuu noi housut aina kun silmä välttää. Nyt on kuitenkin menossa ton koiran juoksujen raskain vaihe. Eli se vaihe kun se antaisi astua. Se on levoton ja selvästi ahdistunut. Se ei ole hetkeäkään paikallaan. Se haluaa ulos puolen tunnin välein. Mutta ei sen takia että sillä olisi tarpeita vaan kun pääsee ulos niin ravaa hirveää vauhtia nenä maassa ja aina kun tulee uroskoira lähimaastoon niin alkaa hirveä itkeminen. Ja mitään se ei tottele. Jos en anna mennä minne hän haluaa niin se laittaa liinat kiinni eikä suostu käveleen ollenkaan. Ja väkisin joudun raahaan sen sisälle.
Yöt on kaikkein raskaimpia koska se ei nuku. Mutta jos minä olen sängyssä niin hän kokee että hänenkin on oltava joten viime yönä se ensin käveli edestakaisin sänkyä. Sitten kun epätoivoisesti yritin sitä rauhoitella niin se viimein asettu aloilleen. Ja istu mun vieressä ja tuijotti. Turha kai sanoakaan että en nukkunut silmäystäkään. Loppujen lopuksi mun oli aamuyöstä pakko heittää se ulos makuuhuoneesta jotta sain edes pari tuntia nukkua. Aamupäivän se nukku sikeästi kun oli varmaan väsynyt valvotun yön jäljiltä. Mutta nyt taas iltaa kohti alkaa levottomuus lisääntyyn.
Tämä on sille tyypillistä käyttäytymistä juoksujen aikaan, mutta jotenkin se aina onnellisesti unohtuu kunnes tulee taas seuraavat juoksut. Mutta toivon että nämä ovat viimeiset juoksut tuolla koiralla. On sen verran raskaita meille molemmille.
Tänään oli vielä heti aamusta lääkäri. Ainakaan ei voinut lääkäri väittää että näytän pirteältä. Sanoi itse asiassa että olen todella väsyneen oloinen ja kalpea. Verikokeisiin joudun taas. Vaikka epäili että huimaus voi johtua korvasta. Mutta päätettiin että katsotaan ensin mitä verikokeista näkyy.
Stressiä pitäis yrittää vähentää, mutta vaikeaa on. Kun olen sellainen ihminen joka stressaa melkein mistä vaan. Mutta pitää kokeilla noita rentoutumisohjelmia ja -tekniikoita joita lääkäri suositteli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti