Masennusta pahentaa se, että olen tämän aamun ja päivän joutunut kuunteleen ja katseleen kuinka suurinpiirtein kaikki kaverit (ja iso osa sukulaisia) hehkuttaa Nightwishin keikkaa. Mulla on elämässä harvoja asioita mistä enää haaveilen, mutta yksi on että näkisin Nightwishin livenä. Ja mulla olisi ollut mahdollisuus saada lippu tuolle keikalle, mutta ei ollut varaa joten kieltäydyin. Ja nyt sitten joudun katseleen kavereiden kuvia ja videoita ja hehkutuksia, ja kiroan itseäni kun en ottanut vaikka pikavippiä millä olisin maksanut lipun :( Oli pakko sulkea kaikki Facebookit ja muut kun rupes ottaan niin päähän.
Onneksi Inkulla on aina kyky piristää edes vähän mun päivää. Viime yö oli ensimmäinen juoksujen aikaan/jälkeen kun se nukkui rauhallisesti. Ja aamulla se oli jopa järkyttävän pirteä. Lähdin viemään sitä tuohon metsään mutta sillä oli niin kamalasti virtaa että se yritti mun estelyistä huolimatta koko ajan pinkoa hirveään juoksuun. En uskalla antaa sen hirveästi juosta ettei se kaadu tai rasita jalkaansa liikaa. Mutta päätin sitten kävellä sen kanssa vähän pidemmän lenkin ja mentiin kiertään järveä ja katsoon miten työt siellä edistyy. Iines käveli reippaasti koko matkan vaikka olin ihan varma että jossain vaiheessa sen vauhti hiipuu ja joudun raahaan sen kotio. Tiedän ettei yksi hyvä päivä tarkoita että kellot olisi kääntynyt taaksepäin, mutta näistä sen paremmista päivistä on pakko ottaa kaikki irti. Vaikka itsellä on niin hirveät lonkkakivut että tekisi mieli käpertyä sänkyyn itkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti