Kännykät

Tämä päivä menty ilman puhelinta. Ja se on todella outoa vaikka tosiaan yksi päivä vasta mennyt ja minä olen vielä sitä sukupolvea joka muistaa ajat ennen kännyköitä.
Mutta kyllä ilman sitä kännykkää on kovin orpo olo vaikka tietokoneessa toimii netti eli ei ihan saavuttamattomissa ole. Minä vielä kuulun siihen ryhmää joka osittain "vihaa" kännyköitä. Niistä on todella paljon hyötyä. Nimenomaan kun täytyy saada esim. apua äkkiä ja tottakai ne helpottaa kaikkea kanssakäymistä ja asiointia. Mutta se mitä kännyköissä vihaan, on se että kännykän omistajalla tuntuu olevan velvollisuus olla aina tavoitettavissa. Minä en kanna kännykkää aina mukana ja jos teen jotain keskittymistä vaativaa tms. niin saatan ihan surutta laittaa kännykän äänettömälle. Sitten kun joku haluaa jutella puhelimitse eikä saa mua heti kiinni niin multa tivataan että missä olin kun en vastannut. Siis äkäisesti. Ihan niinkuin olisi rikos olla vastaamatta puhelimeen. Tai jos et vastaa muutamaan tuntiin niin on suurinpiirtein koko suku oven takana katsomassa että olenko kuollut. Se on tietysti hienoa (varsinkin tällaiselle yksinäiselle ihmiselle) että on olemassa ihmisiä jotka pitää huolta, mutta liika on liikaa. Minä pidän kyllä itselläni oikeuden olla olematta tavoitettavissa 24/7.

Muuten ei mitään uutta ole tuonut tämä päivä. Piti mennä lääkäriin tuon lonkan takia mutta kun täyty sähläillä tuon puhelimen kanssa niin se jäi huomiseen. Kauheat hermosäryt menee taas pitkin reittä ja säärtä x( x(
Mutta pakko yrittää siivota kun huomenna tulee vieraita :P