Viime päivien paha masennuskausi ei ota laantuakseen. Omien ongelmien (kivut, työttömyys, köyhyys) lisäksi masennusta aiheuttaa tämä ennenaikainen surutyö noiden kahden koiran takia. :( Vanhemman koiran (heinäkuussa 14 vuotta) takia olen tehnyt surutyötä jo siitä lähtien kun se loukkas itsensä muutama vuosi sitten. Vaikka olen koko ajan ollut tietoinen siitä että Inkullakin ikä koko ajan lisääntyy (nyt 9 vuotta) niin sitä on tuudittautunut siihen turvallisuuteen että saan rauhassa ensin huolehtia Jojosta ja Iines "odottaa" sen aikaa. Mutta nyt kun Iineksen terveys on parin viime kuun aikana romahtanut todella lujaa niin on joutunut herään siihen pelottavaan todellisuuteen ettei sitä voi tietää kummasta joutuukaan luopuun ensin ja pahimmassa tapauksessa ne voi mennä ihan peräkkäin. Ja vaikka kuinka ajattelee että pitäis vaan katsoa päivä kerrallaan ja olla kiitollinen jokaisesta hetkestä niin kun on tällainen ihminen kuin minä niin kaikki energia menee tähän ennenaikaiseen surutyöhön, ja nyt sitä joutuu tekeen kahden koiran takia :( :( :( Tänään on onneksi Inkulla ollut ihan hyvä päivä, eli käveli lenkillä ihan hyvin, jopa juoksi välillä, korvat ei ole kauheasti vaivannut jne. Mutta huominen voi sitten taas olla ihan erilainen.
Tosin sama juttu se on itselläkin. Yhtenä päivänä saatan käydä aamulla juoksemassa ja seuraavana aamuna joudun konttaan vessaan. Eikä lääkäristä kuulu mitään. Mun tuurilla kuvat hukkunu johonkin hevonkuuseen.
Eikä mieltä ylennä sekään että laitoin viime viikolla työhakemukset 9 eri paikkaan eikä yhdestäkään ole kuulunut mitään :( :( :(
HUOH....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti