tiistai 13. toukokuuta 2014

Voihan itku

On yllättävän virkistävää porata metsässä vähän aikaa.
Jotenkin raskas päivä ollu heti aamusta. Ei pelkästään kipuja mutta hirveä väsymys. Iines pyöri koko yön, varmaan vähän sattuu vielä kun eilen tippu tuolilta.
Lenkillä käveli ihan normaalisti kunnes ala-asteelta tuli hirveä joukko lapsia vastaan. Se meni ihan shokkiin ja jouduin nostaan sen pois tieltä ettei jääty pyörien alle. Olen jo pitkään miettiny että olisko sillä näkö ruvennu huononeen tai jotain muuta kun se lenkillä jatkuvasti pysähtelee ja katselee pitkään eikä suostu liikkuun, varsinkin jos useampi kuin yksi ihminen tulee vastaan. Ei kuitenkaan vaikuta vihaiselta ja kun ihmisryhmä menee ohi niin jatkaa taas matkaa. Mutta selkeästi jotenkin pelkää tai ainakin arastelee. Tänään ekan kerran tosiaan meni niin puihin että ei askeltakaan suostunu ottaan ja vähän tärisikin kun lapsijoukko tuli vastaan.
No kun lapsista päästiin eroon niin enkö minä astunut taas huonosti ja nilkka rusahti ja sen lisäksi lonkassa vihlas. Eikä askeltakaan pystynyt ottaan. Tuli sitten porattua kannon päällä vähän aikaa kunnes jalka rupes taas toimiin. Vähän helpotti oloa.

Ja vielä enemmän oloa helpotti kun vanha ystävä tuli pitkästä aikaa kylään ja toi vielä kermamunkkeja mukana :) Hyviä oli vaikka joku tanopää oli keksiny laittaa hilloa munkin väliin :( Yleensä näissä on ollu vain kermaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 Kesä alkaa oleen lusittu, mikä sopii mulle vallan mainiosti. Syksy on suosikki vuodenaika 💓💓💓