Ihmisten asenteet

Nyt on taas muutamana päivänä joutunut ihmetteleen ihmisten asenteita. Sen paremmin läheiset kuin tuntemattomatkaan ei selvästikään kykene ymmärtämään että nuorellakin ihmisellä voi olla selkä-/jalkavaivoja.
Läheiset vielä näin monen vuoden jälkeenkin odottaa jotain ihmeparantumista. Ja jos en muista vähintään kerran tunnissa huutaa kuin hyeena kivusta niin heti oletetaan ettei mussa mitään vikaa olekaan. Ja vaikka kuinka monta sataa kertaa juurta jaksain selität mikä sulla on, mihin sattuu, koska sattuu ja kuinka paljon sattuu niin ei pienintäkään ymmärryksen siementä löydy. Kyllä huomaa että ainoastaan sellaiset ihmiset jotka itse on kärsinyt kroonisista kivuista ymmärtää millaista se on.

Ja vieraiden ihmisten sekaan ei viitsisi mennä enää ollenkaan aina kävelemään. Kaupassa varsinkin huomaa kun on paljon ihmisiä ja ahtaat tilat niin on jatkuvasti vaikeuksia päästä eteenpäin. Kun jalka on tunnoton niin ei yksinkertaisesti pysty esim. kääntyyn äkkiä tai pysähtyyn äkkiä. Eilen viimeksi oli tilanne jossa kaksi keski-ikäistä naista yhtäkkiä käveli suoraan mun eteen ja yritin tietysti vaistomaisesti äkkiä väistää toiselle puolelle käytävää. Mutta kun jalat ei toimi niin ne ei toimi ja päädyin horjahtaan päin toista naista ja siitä kompuroin eteenpäin. Siinä sitten sanoin äkkiä pahoittelut ja lähdin lujaa pois kun sain niin murhaavat katseet ja kuulin kun jotain puhuttiin nykyajan veltoista nuorista.
No tänään mulla lenkin jälkeen oli toi kävely niin vaikeaa että päätin kerrankin olla viisas ja otin toisen kyynärsauvan mukaan postireissulle. Oli heti varmempi kävellä mutta ei uskois millaisia katseita saan niin nuorilta kuin vanhoilta ihmisiltä. Selvää halveksuntaa ja ihmettelyä, ja kamala supina käy :(

Näistä kokemuksista tulee aina vaan enemmän ja enemmän sellainen olo että ei haluisi mennä edes tutuille kylään eikä missään nimessä mihinkään ihmisten ilmoille (ei edes lähikauppaan) :( :(