Kun mikään ei onnistu

Nyt kun on joutunut elään näitten pahojen selkä-jalkavaivojen kanssa niin näitä kamalia kipuja pahempaa on vain se kun joutuu melkein joka päivä luovuttaan jonkin asian suhteen mitä ei enää pysty tekeen. En pysty enää juokseen ulkona, en voi lähteä metsään vaeltaan, en voi ajaa pyörällä, en voi joogata kunnolla, en voi leikkiä kummilasten tai koiran kanssa niinkuin ennen jne. Tänään tein sen tyhmän päätöksen että menin uimaan kummipoikien ja niiden äidin kanssa. Kastoin siis talviturkin tänään. Olin ollu järvessä ehkä 3 minuuttia kun rupes vetään jalasta suonta ihan sairaasti. Siinä rannalla istuessa jouduin oikeasti miettiin että jäänkö taas tähän. Mutta tietenkään lapsille ei voinu näyttää kuinka paljon sattuu eikä muutenkaan kun en tykkää siitä kun vieraat ihmiset tulee hyysään kun vähän ulvahdan ;) Ilmeisesti uiminenkin jää multa pois. Tai enhän mä osaa uida edes mutta siis vedessä lasten kanssa leikkiminen ja vilvoittelu.
Onneksi jalka lopetti vihlomisen ja päästiin takaisin kotiin syömään ihanaa evästä. En olisi uskonut että tällainen pakastekakku voi olla noin tosi hyvää. Mutta vei kyllä kielen mennessään ;)