Operaatio (Leuka)

Sairaalassa tehtiin ensimmäisenä alkutarkistus. Verensokeri oli hyvä, samoin ruumiinlämpö. Syke ja verenpaine olivat vähän koholla mutta se laitettiin jännityksen piikkiin.

Leikkaukseen haettiin ajallaan. Kävelin itse saliin. Tietojen tarkistuksen jälkeen annettiin nukutusaine ja taju lähti saman tien.

Leikkaus kesti 5 tuntia.

Seuraava muistikuva on heräämöstä kun pyydettiin heiluttaan käsiä. Mutta sen jälkeen meni taas taju. Olin edelleen heräämössä kun heräsin seuraavan kerran. Ensimmäisenä näin kun Iines-koira olisi maannut vieressäni ja yritin kurottaa sitä kohti. Mutta sitten hoitaja otti kädestä kiinni ja käski maata ihan rauhassa kun he laittaa ekg-läpykät. Paineet ja syke oli noussu liian korkealle joten tutkittiin asiaa. Mutta mitään ei löytynyt. Makoilin vielä jonkin aikaa heräämössä ja sain kipupumpun kun he katsoivat että olen tarpeeksi hereillä painaan itse kipulääkettä.

Sitten tuli hoitaja hakemaan osastolle. Ensimmäinen ilta ja yö meni aika koomassa. Muistikuvia on sieltä täältä. Kipuja ei kyllä onneksi ollut.

Seuraavana aamuna yritin ensimmäisen kerran imeä pillillä vähän mehua mutta toivotonta oli. Tuli myös kutsu suupolille jonne kävelin itse sairaala-apulaisen kanssa. Kirurgi poisti suusta imurit ja tarkisti haavat. Oli todella tyytyväinen. Hampaat on hyvin linjassa, haavat siistit, ei vuotoa.

Muuten päivä meni väsyneesti ja vähän masentuneesti kun olisin halunnut jo kotiin. Onneksi vierustoveri oli todella mukava ja jutteli vaikken itse pystynyt sanomaan kuin sanan pari. Myös kipupumppu otettiin pois ja ruvettiin antamaan Buranaa & Panadolia tabletteina. Antibiootista sain allergisenreaktion mutta se korjaantui onneksi äkkiä.

Toisena yönä alkoi nenäverenvuoto. Koko sänky oli täynnä verta kun oikein syöksyi verta nenästä. Mutta on normaalia kun on operoitu niin läheltä nenää ja nenästäkin on menty sisään.

Seuraavana aamuna kävelin taas suupolille jossa nyt tapasin toisen tutumman kirurgin. Hän oli myös todella tyytyväinen. Tuntokyky leuassa on jopa parempi kuin toivottua. Molemmat lääkärit sanoivat että olen hyvin pirteä, melkein kivuton ja toipuminen on alkanut niin hyvin että voin lähteä kotiin.

Osastolla olo ei kyllä ollut minun juttuni. Hoitajista osa oli todella ihania ja auttavaisia. Varsinkin he 2 jotka olivat mun kanssa ekan illan ja yön. He olivat mun vierellä koko ajan katsomassa että kaikki on hyvin ja laittamassa minua parempaan asentoon jne. Muutama tympeäkin ja jopa vähän vihamielisen oloinenkin hoitaja mahtui kyllä mukaan. Mutta mitään hirvittäviä muistoja ei osastosta ole. Paikallaan makaaminen vieraassa paikassa ei vain ole mun juttu. Kyllä kotona paremmin rentoutuu ja paranee.

Kotiutuessa olo oli todella väsynyt mutta myös helpottunut. Kipuja ei ole ollut muuta kuin vähän öisin. Turvotus on koko ajan ollut kovaa ja se aiheuttaa paineen tuntua kasvoille mikä taas aiheuttaa herkästi huimausta ja huonoa oloa. Suu ei 3 ekana päivänä auennut kuin pikkiriikkisen. Ruoka täytyi imeä nesteenä. Nyt aukeaa sen verran että pikkulusikalla saa pieniä annoksia suuhun. Suussa oleva muovinen plintti vain vähän vaikeuttaa syömistä, varsinkin kun kaikki ruoka menee sinne väliin eikä sitä saa pirullakaan sieltä pois. Hampaita ei pysty peseen. Vichy-vedellä ja suuhuuhteella huuhtelen suuta muutaman kerran päivässä. Nenästä ei vuoda verta enää kuin tippoja mutta muuten nenä on edelleen tukossa. Ihme kyllä mustelmia ei ole kasvoissa.