Ikävä

Kaverit ja tutut kyselee joko suru ja ikävä koiran kuoleman takia rupeaa helpottaan, mutta musta tuntuu että se rankin surutyö vasta alkaa :( Viime yön näin taas kamalia painajaisia. Olin unessa juuri leikattu ja makasin tossa sängyssäni huonossa kunnossa. Yhtäkkiä sisko tuli ovesta ja nosti Inkun sängylle. Sanoi vain että ei Inkku silloin kuollutkaan ja lähti pois. Ja Iines oli yhtä kipeä kuin silloin viimeisenä aamuna. Ja minä panikoin ja itkin kun olin itse vuodelevossa, jostain syystä mun koko vatsa oli täynnä tikkejä. Ja Iines kärsi mun vieressä ja oltiin kaksin.
Kun heräsin niin oli kamala olo ja päänsärky, mutta en uskaltanut enää jatkaa unia. Lääkäri joskus sanoi mulle että painajaiset ei ole vaarallisia terveydelle, mutta itse en kyllä ole varma. On ollut kauhea päänsärky, vatsanpoltto ja ahdistus koko päivän.

Kauheasti yritän vieläkin päivisin keksiä tekemistä, mutta koko ajan on vaikeampaa kun rästityötkin rupeaa loppuun. Ja kun ei ole koiraa sotkemassa niin ei tahdo kämppäkään tulla niin likaiseksi että täytyis jatkuvasti siivota :P :P :P Tiesin että tulen kaipaan Inkkua kamalasti mutta en koskaan ajatellut että kaipaisin näin kamalasti irtokarvoja, kuolaa, hiekkaa, räkäjälkiä ja pitkin mattoja rikottuja roskapusseja.