Kauneimmat Suomenkieliset Joululaulut

1. 1939 

"Kuin puinen lumihiutale,
lastu karkaa tuuleen.
Hän veistää kehdon lapselleen, syntymättömälle.
Hän kirjeen kotiin kirjoittaa, kysyy rakkaimmaltaan 
sä tunnetko jo liikkeensä
uuden ajan siellä 

On joulu yö, vaan tykit nuo ei tuoneet joulun rauhaa.
On jouluyö, vaan sotilaat ei saaneet joulurauhaa.
vaan vielä tulee joulu kun luonas olla saan,
ja päivä ilman sotaa, me silloin kohdataan.
Hän muistaa talot kylätien, syksyn varjon siellä.
Kun kulki loppUun marraskuun, kävi käsky mennä.
Nyt päällä järven jäätyneen hän katsoo ikuisuuteen 
ja näkee taivas, näkee kuu, hän yli rajan kulkee.
  
Hän näkee tupaan lämpimään, kun laukaukset raukee 
hän näkee kehdon keinuvan kun silmänsä nyt sulkee. 

Vaan vielä tulee joulu kun luonas olla saan ja päivä ilman sotaa, me silloin kohdataan 
vaan vielä tulee joulu kun rauha peittää maan ja päivä ilman sotaa."