Kokeilin tänään ekan kerran juosta lenkillä sitten nilkkaongelmien. En tosin sais mutta minkäs teet ja tuntu ihan hyvältä. Ei sattunu eikä nilkka hytkyny. Joten jotain positiivista.
Selkä-lonkkakivut on edelleen kovat ja joka päivä tuntuu vaikeemmalta. Kun joka päivä vähän hiipuu toivo siitä että sais jotain apua tai helpotusta. Pakostakin tulee iltaisin itkettyä kun ajattelen että loppuelämäni joudun kestään näitä kipuja :( :( :(
Kaiken muun vielä kestää. Kyllä mä kestän ajatuksen siitä että olen loppuikäni köyhä tai lihava tai hylkiö. Mutta ajatus siitä että päivästä kuukaudesta vuodesta vuosikymmenestä toiseen joutuisin elään näiden kipujen kanssa. Sitä ajatusta ei kestä. Mutta ainakaan lähiaikoina ei liene apua luvassa joten pakko yrittää jaksaa. En tiedä miten. Mutta pakko yrittää.
Kevyempänä asiana. Olen ollut ties kuinka monta päivää jo kokonaan ilman energiajuomaa :P Todennäköisesti yli viikon.Olen maininnu siitä melkein joka päivä mutta pisin aika 8 vuoteen mitä olen ollu ilman.