rosalopa

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288682542297.html

hyviä kommentteja koulukiusaamisesta ihmisiltä.  Helppo on näihin samaistua.

 
"Olin kiusattu ala ja yläasteella. Nimiteltiin ja haukuttiin. Kerran hakattiin koulumatkalla yhden kiusaajan veljen toimesta. Oli sellaista että jätettiin ulkopuolelle välitunneilla, seisoskelin yleensä yksin. Liikuntatunneilla kiusattiin, niin että esim. kun valittiin joukkuetta niin minut jätettiin viimeiseksi ja naureskeltiin. Kenkäni saatettiin piilottaa, ja sitten opettajani kanssa etsimme niitä koulupäivän jälkeen. Itse en koskaan kiusannut ketään. Olin luonteeltani kiltti ja iloinen, kunnes kiusaaminen muutti minut hiljaiseksi ja syrjäänvetäytyväksi. Vuosia kestänyt kiusaaminen johti siihen, että elämäni meni pilalle.
30 vuotta kiusaamisen jälkeen en edelleenkään ole saanut elämääni hallintaan, niin että uskaltaisin tehdä asioita joita haluaisin. Olen antanut itselleni anteeksi, kiusaajilleni en koskaan." - Minäkin olen hyvä tyyppi

"Totta puhuu sosiaalipsykologi. Asiasta tietämättömillä on tapana sanoa, että kiusaajilla on itsellään ongelmia kotona ja paha olla, mutta näin ei ole.
Minun kiusaajani olivat ns. hyvistä perheistä, (lue: hyvätuloisista), ja heillä oli hyvä itsetunto ja hyvät sosiaaliset taidot, joten heillä oli paljon kavereita ja opettajat pitivät heistä. He olivat juuri niitä, jotka osasivat pönkittää omaa asemaansa heikompien kustannuksella. Koulussamme oli myös ongelmaperheiden lapsia, mutta kukaan heistä ei koskaan kiusannut minua.
Juuri sinä, vanhempi, joka luulet, ettei sinun mallilapsesi ikinä kiusaisi, voit miettiä toisen kerran."
- kokenut

"Minua on kiusattu, ja sen takia olen todella ujo ja en pysty puhumaan kovaa kenenkään kuullen, paitsi kotona. Viihdyn myös yksistään, vaikka haluaisin kavereita ja jutella jonkun kanssa. En vain pysty. Ja muut on tottuneet siihen, joten Se on vain entistä vaikeampaa... Vain siksi että olin muutaman vuoden hyljeksitty, muutuin koko loppuelämäkseni hyljeksityksi..."
- kurrinen123

 "Minun kiusaamiseni alkoi alakoulussa ja jatkui lukioon asti. Olin se ujo ja hiljainen, epämuodikkaasti puettu tyttö, joka oli hyvä koulussa. Siinäpä runsaasti mihin tarttua.
Aikuisena olen ajautunut huonoihin ihmissuhteisiin, joissa minua on poljettu. En ole osannut vaatia parempaa.
Nyt lähes 50-vuotiaana olen vihdoin löytänyt miehen, joka kohtelee hyvin, ja tässä rupsahtamiseni keskellä olen alkanut nähdä peilissä hyvännäköisen naisen, joka varmasti oli ihan kaunis tyttö.
Pidin itseäni aina rumana ja kelvottomana.
Nyt tiedän myös sen, että minuakin arvostetaan ja uskallan sanoa mielipiteeni. Haavat ovat sielussani syvät, ja loukkaannun helposti. Elämässäni on ollut paljon masennusta, mutta pinttyneestä sivustakatsojan roolista huolimatta olen pysynyt aina elämän syrjässä kiinni; hankkinut hyvän ammatin ja kasvattanut kaksi lasta."
- Särö Hajainainen