Viime yönä oli yksi sellaisista tilanteista kun koiran omistaminen on mälsää.
Mentiin Inkun kanssa normaalisti nukkumaan. Oltiin maattu sängyssä ehkä 15 minuuttia kun Iines yhtäkkiä rupes vaihteleen asentoa. Iines on sellainen että se yleensä parkkeeraa juuri siihen paikkaan kuin haluaa eikä sitä saa siirrettyä siitä mihinkään ennen aamua. Se vaihto asentoa minuutin aikana ainakin 30 kertaa. Sitten se yhtäkkiä hyppäs lattialle ja meni siihen makaan. Sitten alko hirveä läähätys. Ajattelin että jos sillä on kuuma joten avasin ikkunaa. Ei muutosta. Sitten toin sille kylmää vettä jota se joi vähän. Ei muutosta. Sitten kysyin että haluaako ulos. Ei halunnut. No vähän aikaa mentiin näin. Sitten se hyppäs takas sängylle, tuli mun viereen istuun ja tuijottaan. Mulla ei hajuakaan mitä tahtoo. Tutkin koko koiran; korvat, mahan, kaikki. Ei mitään outoa. Ei kuumetta. Makkarissa oli viileää. Ei tahtonut ulos.
Ja se on se turhauttavin asia koiran omistamisessa kun koiralla on selvästi jotain vialla ja se yrittää sulle sitä sanoa, mutta sinä et vain ymmärrä.
Loppujen lopuksi annoin sille kipulääkkeen, laitoin sen juomaan vettä ja otin sen viereen nukkuun. Se läähätti ehkä kymmenisen minuuttia ja sitten yhtäkkiä nukahti. Se hengitti vielä vähän aikaa raskaasti mutta muuten loppuyö meni ihan normaalisti. Ja aamulla oli ihan normaalin oloinen ulkona ja muuten. Eli en loppujen lopuksi tiedä mikä sille viime yönä tuli :(
Toi on niin totta. Ja sitten kun ne tulee todella kipeeks tai rupeaa vanhenee ja sun pitäisi tietää että onko aika sanoa hyvästit vai ei. Kun kaikkien koirien kohdalla, esimerkiksi meidän tanskandogin, ei pysty aina varmaksi sanoon että onko sillä kipuja vai ei. Sitten täytyy koko ajan silmä kovana yrittää etsiä merkkejä kun ei sitä koiraa kuitenkaan halua piikille viedä ennenkuin on pakko. Ja kyllä sitä on monta kertaa esim. talvella yöllä lähdettyä turhaan viemään koiraa ulos kun sen käytös on sellaista että vois olla ripuli mutta sitten ei olekaan eikä ole mitään havaintoa mikä vialla. -Susku
VastaaPoista