Parin hyvän päivän jälkeen on koiran kunnossa taas kunnon mahalasku. Se on nyt syöny antibioottia 2 viikkoa ja noin viikkoon en ole nähnyt että se olisi vuotanut. Tosin se nuolee välillä takapäätään etten välttämättä ole huomannut jos pientä vuotoa on tullut. Mutta viime yönä se on vuotanut taas vähän. Nyt päivällä en ole taas huomannut mitään eikä se ainakaan sillai tiputtamalla vuoda kuin alussa. Sen lisäksi se ei suostunut ottaan lääkettä makkaran kanssa eikä edes pelkkää makkaraa vaikka vielä eilen hotkas ja vei melkein sormetkin. Nakin se sen sijaan varasti ja nivellääkkeet sain annettua juuston kanssa. Äsken laitoin sille yhden pienen ruoka-annospussin ja se söi vähän, mutta yleensä tuollaisen pienen pussin vetää kyllä parilla nuolasulla. Joten en tiedä mitä ajatella. Sillä oli aamulla vatsa löysällä (varasti leipää) ja hellekin voi kyllä viedä ruokahaluja. Mutta totta kai sitä ajattelee heti pahinta. Viikko olisi vielä antibioottia jäljellä.
Ja kaikenlisäksi kun tultiin ulkoa niin se löi päänsä hissin oveen. Tuli verta niin että ensin ajattelin että siltä meni koko silmä. Mutta onneksi tyrehty vuoto eikä se nyt kovin iso tai edes syvä haava näytä olevan, mutta jotenkin tää epäonni on ihan uskomatonta.
Itseään ei viitsi edes ajatella.Ensi viikolla on leukaröntgen ja purentamallien otto. Sen jälkeen alkaa totaalinen leikkauksen odottaminen hirveällä pelolla. Mutta kyllä silti toivon, että aika tulisi nopeasti. Vaikka sitten juuri 30 vuotissynttäreiksi.
Kaveri sentään tuli taas parantaan mun kanssa maailmaa. Tai ei me mitään parannettu, mutta kun samassa veneessä ollaan kipujen, sairauksien ja rahapulan kanssa niin voidaan mukavasti sääliä itseämme ja toisiamme.
Lohturuoaksi tehtiin vohveleita kermavaahdolla, jätskillä, suklaarouheella ja hillolla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti